Avainsana-arkisto: kummitus

Raapale 105 – Huoltoasema (14.4.)

Huoltoasema

”Olen pahoillani, että tuhlasin aikaasi tällaiseen roskaan.”

”Hutilyöntejä sattuu kaikille. Pysäytä muuten seuraavan aseman kohdalla, kahvi voisi kelvata.”

”Se kuulosti niin lupaavalta. Ulisevia ääniä, itsestään liikkuvia esineitä, kateissa oleva nuorisojoukko. Siitä tuli Chesterfieldin tapaus elävästi mieleen.”

”Usko nyt, en minä sinua syytä. Teinit olivat lähteneet salaa retkeilemään viikonlopuksi.”

”No, ainakaan kukaan ei tällä kertaa kuollut.”

”Totta. Hei, tuolla on asema. Pysäytäpä.”

”Se näyttää olevan hylätty. Lautoja ikkunoissa.”

”Hylätty ehkä, mutta ei tyhjä. Katso, Cassandran amuletti hehkuu hieman.”

”Tällaista sattuu vain sinun tuurillasi. Lähdet tutkimaan huijaukseksi paljastuvaa kummitusta ja paluumatkalla löydät epäkuolleita.”

”Huonoa tuuria se on. Kaivahan lugerisi esiin. Valmis? Mennään.”

Raapale 104 – Kaksi poikaa kateissa jo viikon – poliisi vaitonainen tutkimuksista (13.4.)

Kaksi poikaa kateissa jo viikon – poliisi vaitonainen tutkimuksista

”Ei siellä mitään kummituksia ole.”

”Ole hiljaa, kun et mitään tiedä, kaupunkilainen.”

”Se on vain vanha kartano. Ei kukaan enää nykyään oikeasti usko kummituksiin.”

”Usko itse mitä uskot, minä en tuonne astu.”

”No jää sitten tähän tielle seisoskelemaan! Minä ainakin menen.”

”Pääset vielä hengestäsi, hullu! Kun poliisi myöhemmin kysyy, minä sanon että minä ainakin varoitin.”

”Ei poliisi mitään kysy, kun ei ole syytä. Tule nyt, pelkuri.”

”Sinä et tunne tätä taloa tai tiedä mitä täällä on tapahtunut.”

”Tiedänpäs, itsehän kerroit tarinoita koko illan.”

”Mutta et usko niihin.”

”En uskokaan. Tuletko vai et?”

”Tulen, jos lähdetään heti kun minä niin sanon.”