Avainsana-arkisto: aave

Raapale 113 – Matkustaja (22.4.)

Matkustaja

Ajan halki yön. Auto on katsastamaton, joten kuljen syrjäteitä. Katuvaloja ei ole, eikä vastaantulijoita. Väsyttää. Olisi pitänyt keittää kahvia termariin.

Mutka. Pidän vauhdin ja ajan keskiviivaa. Yhtäkkiä edessäni tiellä seisoo joku! Tiedän heti, etten ehdi jarruttaa.

Hahmo on nuori nainen, tuskin kahtakymmentä. Hän näyttää surulliselta. Suljen silmäni vaistomaisesti juuri ennen törmäystä. Samalla tajuan, että näen hänen lävitseen.

On kulunut vain kiitävä hetki, kun avaan silmäni. Sydämeni takoo. Törmäys ei tuntunut eikä kuulunut. Annan auton jatkaa matkaa.

Silmäkulmastani huomaan kalvakkaan tytön istuvan viereisellä penkillä. Hän ei virka mitään, enkä minäkään. Hän on kaunis.

Ennen kuin uskallan ottaa häntä kädestä, hän katoaa.

Raapale 105 – Huoltoasema (14.4.)

Huoltoasema

”Olen pahoillani, että tuhlasin aikaasi tällaiseen roskaan.”

”Hutilyöntejä sattuu kaikille. Pysäytä muuten seuraavan aseman kohdalla, kahvi voisi kelvata.”

”Se kuulosti niin lupaavalta. Ulisevia ääniä, itsestään liikkuvia esineitä, kateissa oleva nuorisojoukko. Siitä tuli Chesterfieldin tapaus elävästi mieleen.”

”Usko nyt, en minä sinua syytä. Teinit olivat lähteneet salaa retkeilemään viikonlopuksi.”

”No, ainakaan kukaan ei tällä kertaa kuollut.”

”Totta. Hei, tuolla on asema. Pysäytäpä.”

”Se näyttää olevan hylätty. Lautoja ikkunoissa.”

”Hylätty ehkä, mutta ei tyhjä. Katso, Cassandran amuletti hehkuu hieman.”

”Tällaista sattuu vain sinun tuurillasi. Lähdet tutkimaan huijaukseksi paljastuvaa kummitusta ja paluumatkalla löydät epäkuolleita.”

”Huonoa tuuria se on. Kaivahan lugerisi esiin. Valmis? Mennään.”