Hävitys (Annihilation)
Jeff Vandermeer
Suom. Niko Aula
Like, 2015
978-952-01-1288-2
Jeff Vandermeer on suomalaisilla tuttu nimi Tähtivaeltajan sivuilta jo vuosikymmenen takaa. Hän on uuttera ja nerokas työmyyrä, joka on vaimonsa Annin kanssa toimittanut kasoittain laadukkaita antologioita, joilla on lukunautinnon lisäksi myös kirjallisuustieteellisiä meriittejä. Nyt Jeff on Eteläraja-sarjansa myötä noussut megatähdeksi, joka niittää kirjallisuuspalkintoja valovuoden mittaisella viikatteella, ja valloittaa lukevan kansan sydämiä säälimättä myös valtavirtakirjallisuuden puolella.
Alue X on paikka, jossa pätevät omat luonnonlait ja lainaalaisuudet. Näiltä ominaisuuksiltaan se muistuttaa M. John Harrisonin Saudaden vyöhykettä ja Kefahuchin vuota, mutta Alue X on henkilökohtaisempi. Se ei vain lumoa ihmistä käsittämättömyydellään, se viekoittelee ymmärryksen rajalla olevilla kysymyksillä ja lupailee vastauksia niille, joilla on valmiudet ne nähdä.
Tähän paikkaan lähetetään retkikunta, järjestyksessään kahdestoista, hankkimaan noita vastauksia. Mukana on biologi, psykologi, maanmittari ja antropologi, eivätkä he pitkän koulutusjakson jälkeen toisistaan muita nimiä käytäkään. Päästyään aiemman retkikunnan pykäämään perusleiriin he alkavat tutkia ympäristöön ja löytävät tornin, joka kohoamisen sijaan vajoaa maahan käsittämättömän syvälle. Eikä tämä ole tornin oudoin ominaisuus.
Myös biologin aviomies on käynyt Alue X:llä, ja toisin kuin moni muu, palannut sieltä. Miten se tapahtui, kukaan ei osaa sanoa, eikä hän ehkä sittenkään palannut. Silti biologin motivaatiot retkelle lähtemisessä ovat monitahoisemmat kuin siippansa jalanjäljissä kulkeminen. Kyse on siitä, kuka hän sisimmässään on ja mitä hän elämältään haluaa. Joka tapauksessa hänen valintansa on riski siinä missä mahdollisuuskin, sillä kun ihminen astuu Alue X:ään, Alue X astuu ihmiseen. Kiinnostavinta ei olekaan, kuka selviää hengissä ja kuka ei, vaan pikemmin se, miten selviytyminen ylipäätään määritellään ja mitä se tarkoittaa.
Hävitys on kertomus toisaalta ekokatastrofista, toisaalta tutkimusmatkailijoista, toisaalta elämästä. Ei elämän tarkoituksesta vaan siitä, mitä elämällä on tarjottavanaan. Joku jossain vertasi Vandermeeria Lovecraftiin. Ymmärrän ajatuksen, vaikka nauran sille päin naamaa. Lovecraft kirjoitti kosmista kummaa, Vandermeer uuskummaa, mutta heidät erottaa toisistaan se yksinkertainen seikka, että Vandermeer on kirjallinen nero, jonka teksti suorastaan laulaa. Hävityksessä tasoja ja merkityksiä riittää useammalle lukukerralle, ja vaikka käännös on mitä erinomaisin, nousee halu lukea kirja myös alkukielellä, jottei pieninkään yksityiskohta jäisi ihastelematta.
Mitäpä Hävitystä enempää kehumaan, muuta kuin että Tähtivaeltaja-palkinnon voittaja on tässä. Trilogian kaksi muuta osaa on jo lukulistalla, joka aktualisoituu välittömästi, kun ne painokoneesta putkahtavat.
(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 3/2015.)
Routakoto 