Aihearkisto: Fiktio

Raapale 5 – Muumio (5.1.)

Muumio

Makaan puhdistuksen talossa. En voi liikuttaa ainuttakaan lihasta. Joku myrkytti juomaveteni.

Papit pesevät ruumistani hyväntuoksuisella palmuviinillä ja Niilin vedellä. Kuulen heidän hyräilynsä ja haistan viinin aromit. Te hullut, huudan, faaraonne ei ole kuollut! Mutta he eivät kuule.

Terä viiltää vasenta kylkeäni ja pappi työntää kätensä sisääni. Tunnen kaiken, miten sisuskaluni revitään irti yksi toisensa jälkeen. Ulvon avukseni Osirista ja Isistä, mutta jumalat eivät välitä.

Sisälmykseni peitetään natroniin, joka imee niistä kosteuden. Minulle jätetään vain sydän. Rukoilen, että keuhkoni vietäisiin jo. Silloin kuolisin.

Silmieni eteen ilmestyy pitkävartinen koukku. Se työntyy nenääni, puhkoo rustoja. Pappi aikoo kaapia aivoni ulos.

Kirottu olkoon veljeni!

Raapale 4 – Orientaatiokurssi (4.1.)

Orientaatiokurssi

Tervetuloa uuteen opiskelupaikkaan.

Monet teistä ovat Maasta ja ensimmäistä kertaa avaruudessa, joten käyn tässä läpi välttämättömät perusteet.

Opetelkaa missä kulloinkin on lähin paineistettu turvatila. Avaruusroska voi puhkaista ulkoseinän milloin tahansa.

Jos joudutte tyhjiöön, tyhjentäkää keuhkonne heti tai ne repeävät. Teillä on parhaimmillaankin kymmenen sekunttia aikaa päästä paineistettuun tilaan.

Ennen avaruuskävelyä tarkistakaa aina säteilyennusteet. Aina. Tai voitte käristyä kuin lihanpala mikroaaltouunissa.

Kiinnittäkää omaisuutenne, korjatkaa roskanne. Kaikki mikä on irti, leijuu ties minne ja osuu ties minne. Roskaksi luetaan myös ruumiineritteet.

Opetelkaa liikkumaan. Jo tänään. Liiallinen ponnistusvoima johtaa aivotärähdykseen tai vähintäänkin ruhjeisiin.

Seuraavaksi näytän, miten nollapainovoimassa harrastetaan seksiä. Onko yleisön joukossa vapaaehtoisia?

Raapale 3 – Etiäinen (3.1.)

Etiäinen

Näen asioita ennakolta. Ne eivät ole koskaan kivoja asioita. Onnettomuuksia. Kuolemaa.

Aluksi yritin estää niitä, mutta huomasin, että mikään ei auttanut. Kun olin jotain nähnyt, se tapahtui. Ja ihmisiä kuoli.

Kävin silti aina paikalla. Aloin ottaa kuvia. Lehdet maksoivat niistä hyvin. Poliisi kiinnostui toimistani, muttei koskaan kyennyt todistamaan osallisuuttani. Minua sanottiin Tuhontuojaksi.

Sain faneja, jotka alkoivat seurailla minua minne meninkin. Monesti näin samoja kasvoja yleisön joukossa, kun romua ja ruumiita raivattiin. Se kuvotti minua.

Nyt olen lähtenyt kaupungista. Ajan kohti vuoria ja harkitsen, pitäisikö minun pysähtyä kuvaamaan, kun aika koittaa. Ehkä ei.

Ei ole kuitenkaan ketään enää ostamassa kuvaa sienipilvestä.

Raapale 2 – Antarktiksen Kheops (2.1.)

Antarktiksen Kheops

Professori Kropotkin asettui monitorin ääreen. Pora oli vain metrien päässä maalista. Sen varteen kiinnitetty kamera välittäisi ensimmäiset kuvat järvestä, joka oli ollut jään vankina puoli miljoonaa vuotta.

Kaksi metriä. Metri. Läpi! Hiljaisuus laskeutui tarkkaamoon. Kameran voimakas valo syttyi.

Alhaalla näkyi järven rikkumaton vedenpinta. Kameran kääntyessä vasemmalle näkyviin liukui musta ranta.

”Mikä tuo on? Kohdentakaa!” professori huudahti ja osoitti tärisevällä kädellä monitoria, jossa näkyi aivan selvä jäinen pyramidi. Hänen tutkimusapulaisensa teki työtä käskettyä. Ruutuun ilmestyi satojen hyvin yksityiskohtaisten patsaiden joukko.

”Kohdentakaa!”

Kuvaan jäi kymmenen etäisesti ihmismäistä patsasta. Hitaasti jokainen niistä käänsi luomettomat silmänsä kohti kameraa. Jokaisen leveä suu vääntyi kauhistuttavaan hymyyn.

Raapale 1 – Taikapata (1.1.)

Taikapata

Pata pölläytti mustan pilven, joka nopeasti täytti huoneen. Tohtori Bee kirosi ja kiirehti sammuttamaan tulta padan alla.

Ei tästä ole mihinkään, hän harmitteli. Pata oli maksanut pienen omaisuuden, mutta siinä ei onnistunut ainutkaan keitos. Viimeinen kerta, kun ostan espanjalaista rautaa!

Raivoissaan hän riipi hyllyiltä purnukoita täynnä eksoottisia aineita Kiinasta ja Afrikasta ja heitti ne pataan. Sitten hän kiskoi koko roskan pihalle.

Oli uudenvuodenaatto. Kaksi vartiomiestä vaappui ohi humalapäissään ja toinen viskasi loppuunpalaneen tupakan pataan, jota luuli roskapöntöksi.

Valtavan paukkeen saattelemana värien kirjo räjähti taivaalle!

Seuraavana päivänä koko kaupunki kohisi tapahtuneesta. Pitää hankkia lisää patoja, Tohtori Bee tuumasi. Varmat markkinat vuodenvaihteessa.

Yhdistysaddiktin päiväkirja

Vuonna fotoni ja ruuvi, toisin sanoen 1999, Turussa järjestettin kyläpahasen ensimmäinen Finncon. Se oli loistavaa aikaa, puoli maailmankaikkeutta sammui, Saatana hoiti työmatkat ekologisesti hokkareilla ja Hannu Pajunen antautui tilille suurista sanoistaan usea vuosi aiemmin. Jos Con tulisi Turkuun, Hannu veivaisi kasaan kymmenen fanzinea viidessä tahi kuudessa tunnissa (pedantikot tarkistakoon Spinistä, minä joutuisin sitä varten nostamaan ahterini tuolista).

Tuota eeppistä, fanzine-ennätyksiä murskaavaa tempausta varten Hannu rekrytoi helposti hoopotettavia tai muuten tuopeilla lahjottavia merkkihenkilöitä fandomin piiristä, ja siinä Tutkan alta, lyhdyt sammutettuina ja vintti pimeänä, minäkin seilasin avustajajoukkoon mukaan.

Lehdillä oli jokaisella oma nimi eikä numerointia lainkaan, puhtaasti keräilijöiden ärsyttämiseksi. XY:n eturivinpuheenjohtajat lienevät ylpeitä. Minun tuotokseni julkaistiin lehdessä nimeltä Konduktööri palstalla Konzournalistinen uutisputkivuoto ja sen nimi oli Yhdistysaddiktin päiväkirja. Se kuvaa hyvin tarkasti elämääni noihin aikoihin ja julkaistaan uudelleen näin vuonna 2011 varoitukseksi kaikelle kansalle ja jälkipolvien järkyttämiseksi.

Yhdistysaddiktin päiväkirja

Maanantai

Perustimme roolipeliseuran ja sille lehden. Ryhdyin kortistovastaavaksi, postitusvastaavaksi, sihteeriksi sekä päätoimittajaksi. Ihan hyvä alku viikolle! Lisäksi kirjoitin ennen nukkumaanmenoa kolme arvostelua ja jaksoluettelon sf-lehteen.

Tiistai

Päivitin kolmen seuran www-sivut ajantasalle ja lisäsin samalla parikymmentä sivua faktaa. Skannasin kuvia viime viikon tapahtumista ja linkitin ne raportteihin, jotka kirjoitin edellispäivänä. Ei saisi päivittäminen kestää näin kauan.
Taitoin suurimman osan Tähtien sota -lehdestä kasaan ja oikoluin Helsingin animeseuran lehden. Kirjoitin arvostelunkin heti, kun sf-seuran kokous oli loppunut.

Keskiviikko

Lähetin artikkelin scifistä paikkakunnan sanomalehteen ja keskustelin kahden trekkiekaverini kanssa Trek-seuran perustamisesta. Sovimme perustamiskokouspäiväksi lauantain. Alamme ehkä julkaista lehteäkin! Finncon-kokousta ennen pidimme sf-lehden toimituskunnan palaverin ja sen jälkeen mietimme pienellä porukalla vielä Trek-seuraa. Päätimme lehden nimeksi Federaation sanomat. Yöllä katsoin neljä arvosteluvideota.

Torstai

Tolkien-klubilaisten viikkokokoontumisessa suunnittelimme viisi uutta smialia ja kirjoitimme kaikille kansallislaulut.
Päätimme myös perustaa Sauronin ystävät -alajaoston. Sen jälkeen ehdin kirjoittaa kolme artikkelia ennen kuin olikin jo roolipeliseuran kokouksen aika.
Minne kaikki aika oikein uppoaa? Kahvinjuonnin lomassa iltasella kirjoitin jokaiselle smialille www-sivut, mutta sitten aurinko jo nousikin.

Perjantai

Kirjotin Turun animeporukan lehden, sf-lehden, Federaation sanomat sekä kuusi jaksoluetteloa yksinäni. Kahvia meni viisi litraa, joten sormilla oli hankaluuksia osua näppikseen. Relaksantit auttoivat.

Lauantai

Perustin kolme seuraa silkkaa piruuttani. Päätoimitin paikkakunnan kaikki lehdet ja poliisi haki minut pois. Lippalakkini jäi painotelojen väliin. Oikoluin puhelinluetteloa, kunnes piti lähteä kokoukseen. Pidin neljä kokousta yhtä aikaa, vaikka kukaan muu ei ollut paikalla. Postitin pöytäkirjat www-sivuille ja samalla päivitin ne. Järjestin kolme miniconia ennen kymmentä ja siirryin koviin huumeisiin.

Sunnuntai

Julistin Tuomiokirkon sf-seuran omaisuudeksi ja vein sen kotiini. Kirjoitin siitä jutun postilistalle, lehteen ja www-sivuille, jotka päivitin. Perustin pytinkiä varten oman seuran ja samalla lehden, www-sivut ja postilistan niin jäsenille kuin hallituksellekin. Jouduin tilanpuutteen vuoksi kaatamaan naapurin seinän. Lopetin hälinän esittelemällä kaikki jäsenkorttini. Naapuri ei päässyt kasan alta ylös. Poliisi saapui ja jouduin pakenemaan.

Maanantai

Vieroitusoireet alkavat lisääntyä. Tänne kallioluolaan tulee vain vähän valoa eikä lainkaan nettiä, joten en pysty päivittämään mitään.
Olen oikolukenut repustani löytyvät paperit Anttilan mainosta myöten kahteenkymmeneenkolmeen kertaan ja löytänyt 5397 virhettä.
Kirjoitin kallioseinään kaikki Star Trekin jaksoluettelot ja kopioin ne talteen kunhan saan varastettua jostain kannettavan.
Suomen scifiseuran ensimmäinen arkkipuheenjohtaja puhuu minulle nurkassa ja ennustaa suurta katastrofia sattuvaksi kahden viikon sisään. Ilmeisesti Tähtivaeltajaan on pujahtamassa virhe, mutta ilman kännykkääni tai faksiani en voi varoittaa asiasta.
Kuulen koirien lähestyvän. Siispä tunkeudun syvemmälle luolaan ja pyydän arkkipuheenjohtajaa laulamaan sf-filkkejä moraalin kohottamiseksi.
Katoan pimeyteen mutta minusta kuullaan vielä!

Varjojen kaupungit

Varjojen kaupungit

Astun nurkan ympäri, mutta katu on tyhjä lukuunottamatta tuulen kuljettamaa Tylkkäriä ja yön riennoista hoippuvaa punahaalarista opiskelijanuorukaista. Katson uudelleen karttaa puhelimeni näytöllä.
Henki on vaeltanut eteenpäin.
Juoksen seuraavalle nurkalle, opiskelijan perään. Siellä se leijuu, puolittain talon sisällä. Se on sairaalloisen vihreä ja utuinen, korkeampi kuin kerrostalo. Nuorukainen ei sitä huomaa, kävelee vain läpi.
Otan sen kohteekseni ruudulla ja hyökkään. Yksi isku riittää, grafiikka katoaa. Edessäni henkiolento kiemurtelee hirvittävissä kuolonkouristuksissa ja lopulta haipuu olemattomiin.
Metsästän henkiä. Muille tämä on pelkkää peliä puhelimen ruudulle, minulle totta. Joskus vielä opin taistelemaan ilman puhelinta.
Hemmetti, akku loppuu.
Uusi henki ilmestyy. Ja se näkee minut.

Viiltävä violetti

Viiltävä violetti

Ilma oli kylmää ja kävi aina vain ohuemmaksi. Hengitin rauhallisesti ja hieroin käsivarsiani. Päälläni oli vain ohut kevättakki.
Kalervo ei lämpötilasta piitannut vaan avasi lisää hanaa. Liekki paloi suurempana ja pallomme jatkoi nousuaan.
Olimme väitelleet siitä, voisimmeko tavoittaa sateenkaaren lentämällä riittävän korkealle ja oliko sen reuna terävä vai ei. Oli vain yksi tapa ratkaista asia.
Niin hullua kuin se olikin, näytti siltä kuin sateenkaari olisi tullut kohti eikä etääntynyt kuten luulin. Aloin hätääntyä, kun pääsimme sen alle. Halusin takaisin alas.
Kalervo ei koskaan jättänyt mitään puolitiehen. Asia ratkaistaisiin nyt.
Ilmapallomme hipaisi violettia ja repeytyi kahtia.
– Minä olin oikeassa, Kalervo sanoi.

(Haaste muille kirjoittajille. Etsi Facebookista tai muusta sosiaalisesta mediasta kaksi aihetta, yhdistä ne ja kirjoita niistä raapale. Viiltävä violetti syntyi siten.)

Finncon 2011 – Conzine 1 & 2

Tein Finnconiin 2 kpl kaksipuolista A4-julkaisua, joita myös conzineiksi kutsutaan. Pelimiehen vetona tein ne jo ennen conia, ettei kesken scifin tarvinnut itkeä taitto-ohjelman kanssa. Nyt ei tarvinnut lainkaan, kun Tero Ykspetäjä hoiti taiton.

Sisältönä oli paljolti jo Routakodossakin julkaistua matskua, Petri Laineen mainio Scifipakka sekä fillerinä omaa löpinää sen verran, että tuli sivut täyteen. Koitin myös promota joitakin esityksiä ja kotimaisia julkaisuja.

Conzineita jaettiin conin aikana, määristä tosin en tiedä. Painos taisi olla puoli laatikkoa kopiopaperia eli 1250 kpl kumpaakin. Palautetta ei juuri kuulunut, mutta sehän on se status quo.

Conissa käymättömiä ajatellen laitan conzinet nyt tännekin jakoon.

Conzine 1 (pdf)

Conzine 2 (pdf) – pojan paluu ratsastaa jälleen

Con-organisaatio voi toki laittaa nämä myös Finnconin sivuille saataville niin halutessaan.

Toimittaja Mättänen Ammulehdestä pahassa välikädessä

(Tässä taannoin Aamulehden Markus Määttänen loihe lausuman asioita, jotka kirvoittivat paljon mielipiteenilmauksia jopa kansallisten piirirajojen ylitse. Itselleni se aiheutti kirjallisen reaktion, jonka postasin Facebookiin. Siitä tuli puolessa vuorokaudessa ehdottomasti suosituin koskaan kirjoittamani teksti. Nyt laitan sen blogiinikin talteen. Eläimiä ei vahingoitettu tuotantovaiheessa, mutta jälkimainigeissa kaksi sopulia sai paskahalvauksen.)

Toimittaja Mättänen Ammulehdestä pahassa välikädessä

– Ammulehden toimitus.

– Päivää, onko toimittaja Marko Mättänen paikalla.

– Puhelimessa.

– Ai kun kiva! Ensiksi haluaisin sanoa, että se teidän kirjoituksenne on kyllä naulan kantaan!

– Mukava kuulla. Jotkut tiukkapipot eivät ole ymmärtäneet rakkauden sanomaa, vaikka kuinka ollaan selvennetty jälkeenpäin.

– Minä kuitenkin olen samaa mieltä. Katsokaas, minä olen sellainen syrjäytynyt foobikko, vihaan vähän kaikkea ja aina välillä on kova halu ampua ihmisiä. Tehän suosittelitte panemista lääkkeeksi?

– Kyllä. Se on se paras keino, mikä tuli mieleen. Sanoihan jo Suomen mäkikotkakin muinoin, että pilluhan se on mielessä.

– Haluan vain varmistaa, että todella tarkoititte mitä kirjoititte. Että seksiä pitää ymmärtää antaa, muuten tulee ruumiita. Niinhän?

– Juuri näin.

– Hyvä. Nähkääs, minä olen homo, joten pillu ei juuri kiinnosta, mutta te olette komea karju. Ettehän muuten ole allerginen vaseliinille? Haloo? Haloo, toimittaja Mättänen, oletteko siellä vielä?