Sanat: Shimo, Kuvat: Arren. Teeaika – esittely.
Kirjoja ja kissoja
Instagram-kuvia ei löytynyt.
Kategoriat
Arkistot
-
Uusimmat
Viimeisimmät kommentit
Diggaa Routakotoa!
Kategoria(t): Teeaika
Avainsanat: Aimo, Boris Hurtta, Hannu Pajunen, Heiko Romu, Lordi MacAllister, Professori Käämi, Rita, Shimo Suntila, Tero Ykspetäjä, Turku
Vuonna fotoni ja ruuvi, toisin sanoen 1999, Turussa järjestettin kyläpahasen ensimmäinen Finncon. Se oli loistavaa aikaa, puoli maailmankaikkeutta sammui, Saatana hoiti työmatkat ekologisesti hokkareilla ja Hannu Pajunen antautui tilille suurista sanoistaan usea vuosi aiemmin. Jos Con tulisi Turkuun, Hannu veivaisi kasaan kymmenen fanzinea viidessä tahi kuudessa tunnissa (pedantikot tarkistakoon Spinistä, minä joutuisin sitä varten nostamaan ahterini tuolista).
Tuota eeppistä, fanzine-ennätyksiä murskaavaa tempausta varten Hannu rekrytoi helposti hoopotettavia tai muuten tuopeilla lahjottavia merkkihenkilöitä fandomin piiristä, ja siinä Tutkan alta, lyhdyt sammutettuina ja vintti pimeänä, minäkin seilasin avustajajoukkoon mukaan.
Lehdillä oli jokaisella oma nimi eikä numerointia lainkaan, puhtaasti keräilijöiden ärsyttämiseksi. XY:n eturivinpuheenjohtajat lienevät ylpeitä. Minun tuotokseni julkaistiin lehdessä nimeltä Konduktööri palstalla Konzournalistinen uutisputkivuoto ja sen nimi oli Yhdistysaddiktin päiväkirja. Se kuvaa hyvin tarkasti elämääni noihin aikoihin ja julkaistaan uudelleen näin vuonna 2011 varoitukseksi kaikelle kansalle ja jälkipolvien järkyttämiseksi.
Perustimme roolipeliseuran ja sille lehden. Ryhdyin kortistovastaavaksi, postitusvastaavaksi, sihteeriksi sekä päätoimittajaksi. Ihan hyvä alku viikolle! Lisäksi kirjoitin ennen nukkumaanmenoa kolme arvostelua ja jaksoluettelon sf-lehteen.
Päivitin kolmen seuran www-sivut ajantasalle ja lisäsin samalla parikymmentä sivua faktaa. Skannasin kuvia viime viikon tapahtumista ja linkitin ne raportteihin, jotka kirjoitin edellispäivänä. Ei saisi päivittäminen kestää näin kauan.
Taitoin suurimman osan Tähtien sota -lehdestä kasaan ja oikoluin Helsingin animeseuran lehden. Kirjoitin arvostelunkin heti, kun sf-seuran kokous oli loppunut.
Lähetin artikkelin scifistä paikkakunnan sanomalehteen ja keskustelin kahden trekkiekaverini kanssa Trek-seuran perustamisesta. Sovimme perustamiskokouspäiväksi lauantain. Alamme ehkä julkaista lehteäkin! Finncon-kokousta ennen pidimme sf-lehden toimituskunnan palaverin ja sen jälkeen mietimme pienellä porukalla vielä Trek-seuraa. Päätimme lehden nimeksi Federaation sanomat. Yöllä katsoin neljä arvosteluvideota.
Tolkien-klubilaisten viikkokokoontumisessa suunnittelimme viisi uutta smialia ja kirjoitimme kaikille kansallislaulut.
Päätimme myös perustaa Sauronin ystävät -alajaoston. Sen jälkeen ehdin kirjoittaa kolme artikkelia ennen kuin olikin jo roolipeliseuran kokouksen aika.
Minne kaikki aika oikein uppoaa? Kahvinjuonnin lomassa iltasella kirjoitin jokaiselle smialille www-sivut, mutta sitten aurinko jo nousikin.
Kirjotin Turun animeporukan lehden, sf-lehden, Federaation sanomat sekä kuusi jaksoluetteloa yksinäni. Kahvia meni viisi litraa, joten sormilla oli hankaluuksia osua näppikseen. Relaksantit auttoivat.
Perustin kolme seuraa silkkaa piruuttani. Päätoimitin paikkakunnan kaikki lehdet ja poliisi haki minut pois. Lippalakkini jäi painotelojen väliin. Oikoluin puhelinluetteloa, kunnes piti lähteä kokoukseen. Pidin neljä kokousta yhtä aikaa, vaikka kukaan muu ei ollut paikalla. Postitin pöytäkirjat www-sivuille ja samalla päivitin ne. Järjestin kolme miniconia ennen kymmentä ja siirryin koviin huumeisiin.
Julistin Tuomiokirkon sf-seuran omaisuudeksi ja vein sen kotiini. Kirjoitin siitä jutun postilistalle, lehteen ja www-sivuille, jotka päivitin. Perustin pytinkiä varten oman seuran ja samalla lehden, www-sivut ja postilistan niin jäsenille kuin hallituksellekin. Jouduin tilanpuutteen vuoksi kaatamaan naapurin seinän. Lopetin hälinän esittelemällä kaikki jäsenkorttini. Naapuri ei päässyt kasan alta ylös. Poliisi saapui ja jouduin pakenemaan.
Vieroitusoireet alkavat lisääntyä. Tänne kallioluolaan tulee vain vähän valoa eikä lainkaan nettiä, joten en pysty päivittämään mitään.
Olen oikolukenut repustani löytyvät paperit Anttilan mainosta myöten kahteenkymmeneenkolmeen kertaan ja löytänyt 5397 virhettä.
Kirjoitin kallioseinään kaikki Star Trekin jaksoluettelot ja kopioin ne talteen kunhan saan varastettua jostain kannettavan.
Suomen scifiseuran ensimmäinen arkkipuheenjohtaja puhuu minulle nurkassa ja ennustaa suurta katastrofia sattuvaksi kahden viikon sisään. Ilmeisesti Tähtivaeltajaan on pujahtamassa virhe, mutta ilman kännykkääni tai faksiani en voi varoittaa asiasta.
Kuulen koirien lähestyvän. Siispä tunkeudun syvemmälle luolaan ja pyydän arkkipuheenjohtajaa laulamaan sf-filkkejä moraalin kohottamiseksi.
Katoan pimeyteen mutta minusta kuullaan vielä!
Kategoria(t): Fiktio
Avainsanat: conzine, Fandom, Finncon, Finncon 1999, Hannu Pajunen, sf-seura, smial, Tähtivaeltaja, Tolkien-seura, Turku
Päiväkodissa muutama vanhempi ja pari tarhatätiä päätti järjestää kevätjuhliin yllätysohjelmaa lapsille. Yksi osa ohjelmasta on näytelmä, jonka käsiksen kasaamisen otin kontolleni. Perustarina on kolme pukkia, jotka ylittävät sillan päästäkseen toiselle puolelle, mutta sillan alla vaanii peikko. Tässä versiossa pukkeja on neljä ja peikkoja kaksi.
Itse kaappasin luonneroolin Peikko 2:na. Ensi-, kanta- ja ainoa esitys on Turun Steiner-päiväkodin kevätjuhlassa. Vaikka koko projekti on salainen kuun loppuun asti, rohkenen silti blogata siitä. Ja toivoa, että kovin moni eskarilainen ei surffaa Routakotoon seuraavaan kolmeen viikkoon.
EDIT: Tätä käsikirjoitusta saa ottaa ja esittää aivan vapaasti, jos se tuntuu hauskalta ajatukselta. Lasten iloksihan tämä kirjoitettiin. Jos näytelmä päätyy esitykseen, siitä olisi kiva kuulla (joskaan ei pakko), vaikkapa kommenttina.
Neljä pukkia
KERTOJA: Olipa kerran neljä pukkia, jotka asuivat vuorella. Eräänä aamuna ne huomasivat, että ruoho oli lopussa.
PUKKI 1: Mitä ihmettä. Kun menin illalla nukkumaan, ruohoa oli vielä syömättä. Nyt sitä ei ole enää jäljellä. Kuka sen on syönyt?
PUKKI 2: Minä tunnustan. Heräsin yöllä nälkään ja söin hieman ruohoa. Mutta jätin kyllä muillekin!
PUKKI 1: Entäs sitten loppuruoho?
PUKKI 3: Minä tunnustan. Heräsin yöllä nälkään ja söin hieman ruohoa. Mutta jätin kyllä muillekin!
PUKKI 1: Mutta entäs sitten loppuruoho?
PUKKI 4: Minä tunnustan. Heräsin yöllä nälkään ja söin hieman ruohoa. Mutta jätin kyllä muillekin!
PUKKI 1: Mutta entäs sitten loppuruoho?
MUUT PUKIT TUIJOTTAVAT PUKKI 1:TÄ SANOMATTA MITÄÄN.
PUKKI 1: Minä tunnustan. Heräsin yöllä nälkään ja söin lopun ruohon kun sitä oli niin vähän.
PUKKI 2: Mitä nyt tehdään? Minulla on nälkä eikä ruoho kasva yhdessä päivässä takaisin.
PUKKI 3: Meidän täytyy laskeutua vuorelta ja mennä laakson niitylle syömään.
PUKKI 1: Mutta niitty on joen toisella puolella ja sillan alla asuu kaksi ilkeää peikkoa.
PUKKI 4: Peikot ovat ilkeitä, mutta myös tyhmiä ja kömpelöitä. Kuulkaa, minulla on suunnitelma…
PUKIT KOKOONTUVAT YHTEEN JA SUPATTELEVAT. VÄLILLÄ JOKU PUKEISTA NOSTAA PÄÄNSÄ YLÖS JA KATSELEE YMPÄRILLEEN, ETTEI KUKAAN OLE KUUNTELEMASSA.
PUKIT LOIKKIVAT YMPÄRIINSÄ.
PUKIT: Kyllä, niin me teemme!
SILLAN VIERESSÄ KAKSI PEIKKOA ISTUU ODOTTAMASSA.
PEIKKO 1: Mitä ihmettä. Kun menin illalla nukkumaan, tässä häkissä oli vielä jänis. Mutta nyt sitä ei ole. Mitä sille on tapahtunut?
PEIKKO 2: No, minä heräsin yöllä.
PEIKKO 1: Ja sitten?
PEIKKO 2: Ja minun oli nälkä.
PEIKKO 1: Ja sitten?
PEIKKO 2: Minun piti haukata vain hieman töpöhäntää.
PEIKKO 1: Ja söitkin kaiken?
PEIKKO 2: Ei kun… avasin häkin. Ja jänis livahti karkuun.
PEIKKO 1: Ja mitäs nyt syödään sitten? Minä ainakin kieltäydyn syömästä enää yhtään lautasellista muurahaisia puolukkahillossa.
PEIKKO 2: Me voisimme pyydystää jotain uutta.
PEIKKO 1: Millä muka. Sinä rikotit eilen viimeisen jänisansamme.
PEIKKO 2: Hahaa! Tuoltahan tulee pukki tännepäin. Äkkiä sillan alle piiloon.
PUKKI 1 SAAPUU SILLALLE.
PEIKKO 1: Kukas se siellä kopistaa sillallani?
PUKKI 1: Minähän se, Pukki Pahasarvi.
PEIKKO 2: Pahasarvi? Toivottavasti et maistu pahalta, sillä nyt me nappaamme sinut ja pistämme poskeemme.
PUKKI 1: Sopii yrittää, minä nimittäin olen niin voimakas, että pusken teidät molemmat koskeen. Mutta perässäni tulee pienempi pukki. Napatkaa mieluummin se.
PEIKKO 2: Tuo pukki on aika pahanlainen. Jos annetaan sen mennä.
PEIKKO 1: Joo, annetaan vaan.
PUKKI 2 SAAPUU SILLALLE.
PEIKKO 2: Kukas se siellä kopistaa sillallani?
PUKKI 2: Minähän se, Pukki Puskusarvi.
PEIKKO 1: Puskusarvi? Toivottavasti et maistu puskutraktorilta, sillä nyt me nappaamme sinut ja pistämme poskeemme.
PUKKI 2: Sopii yrittää, minä nimittäin olen niin voimakas, että pusken teidät molemmat koskeen. Mutta perässäni tulee pienempi pukki. Napatkaa mieluummin se.
PEIKKO 1: Tuo pukki on aika puskevainen. Jos annetaan sen mennä.
PEIKKO 2: Joo, annetaan vaan.
PUKKI 3 SAAPUU SILLALLE.
PEIKKO 1: Kukas se siellä kopistaa sillallani?
PUKKI 3: Minähän se, Pukki Pippurisarvi.
PEIKKO 2: Pippurisarvi? Toivottavasti et ole liian tulinen, sillä nyt me nappaamme sinut ja pistämme poskeemme.
PUKKI 3: Sopii yrittää, minä nimittäin olen niin voimakas, että pusken teidät molemmat koskeen. Mutta perässäni tulee pienempi pukki. Napatkaa mieluummin se.
PEIKKO 2: Tuo pukki on aika pippurinen. Jos annetaan sen mennä.
PEIKKO 1: Joo, annetaan vaan.
PUKKI 4 SAAPUU SILLALLE.
PEIKKO 2: Kukas se siellä kopistaa sillallani?
PUKKI 4: Minähän se, Pukki Pikkusarvi.
PEIKKO 1: Pikkusarvi? Toivottavasti et ole liian pieni, sillä nyt me nappaamme sinut ja pistämme poskeemme.
PUKKI 4: Sopii yrittää, minä nimittäin olen niin voimakas, että pusken teidät molemmat koskeen. Ja te ette tänään syö pukkia, koska minun perässäni ei tule ketään.
PEIKKO 1: Tuo pukki on aika pienikokoinen. Ei se meitä jaksa puskea koskeen. Jospa napataan se ja syödään se.
PEIKKO 2: Joo, napataan vaan.
PEIKOT NOUSEVAT SILLAN ALTA SEISOMAAN SILLAN KUMPAANKIN PÄÄHÄN.
PEIKKO 1: Juokse sinä sieltä ja minä juoksen täältä.
PEIKKO 2: Joo, juokse sinä täältä, ja minä juoksen sieltä.
PEIKKO 1: Selvä, vaihdetaan.
PEIKOT KULKEVAT SILLAN ALTA JA VAIHTAVAT PUOLIA.
PEIKKO 2: Juokse sinä sieltä ja minä juoksen täältä.
PEIKKO 1: Joo, juokse sinä täältä, ja minä juoksen sieltä.
PEIKKO 2: Selvä, vaihdetaan taas.
PEIKOT NOUSEVAT SILLAN ALTA SEISOMAAN SILLAN KUMPAANKIN PÄÄHÄN.
PEIKKO 1: Ja nyt juostaan ja napataan tuo pukki.
PEIKOT LÄHTEVÄT KUMPIKIN TÖMISTÄMÄÄN KOHTI PUKKIA. PUKKI 4 HYPPÄÄ SIVUUN. PEIKOT TÖRMÄÄVÄT TOISIINSA JA PUTOAVAT KOSKEEN.
PUKKI 4 YLITTÄÄ SILLAN JA KÄVELEE MUIDEN PUKKIEN JOUKKOON.
PUKKI 4: Olivatpa ne kömpelöitä.
PUKKI 3: Olivatpa ne tyhmiä.
PUKKI 2: Olivatpa ne ilkeitä.
PUKKI 1: Ja rumiakin olivat.
KERTOJA: Mutta mitä peikoille tapahtui? Ne pääsivät pois joesta vasta sadan kilometrin päässä.
PEIKKO 1: Hyvä on, hyvä on. Syödään sitten muurahaisia.
PEIKKO 2: Syödään vain. Minä menen keräämään puolukoita.
Kategoria(t): Fiktio
Avainsanat: kevätjuhla, Kolme pukkia, näytelmä, Neljä pukkia, Steiner-päiväkoti, Turku