Romaanileiri
Tiedän katsomattakin, että poliisit ovat saapuneet. Katson kuitenkin. Kolme autoa, kuusi poliisia. Vastahan aamulla saavuimme. Joko meidät jo nyt ajetaan matkoihimme?
Poliisit kävelevät leiriimme ja vanhin heistä, valkopartainen, puhuu. ”Jahas, alkakaahan sitten pakata. Te ette saa leiriytyä täällä. Tämä on kaupungin maata.”
”Emme me ketään häiritse”, vanha Carmen puolustautuu.
”Ette ehkä vielä, mutta kyllä teikäläiset tunnetaan. Rettelöitsijöitä ja varkaita. Lähialueen asukkaat ovat valittaneet.”
”Valittaneet mistä?” Carmenin poika Rainer tivaa.
”Kirjoituskoneiden naputuksesta pitkin päivää. Ja eräs luovan kirjoittamisen opettaja soitti ideavarkaista kotinsa liepeillä.”
Olemme vaiti. Perusteeton maineemme ja ennakkoluulot perivät jälleen voiton.
”Niin että purkakaa tämä romaanileiri ja painukaa muualle kirjoittelemaan.”
Routakoto 