Kauppanaudat
Kävellessäni kauppaan sisään siirtelen vielä puhelimen ostoslistasovelluksen artikkeleita järjestykseen. Ensin rehut, sitten leipä ja juusto. Tungen pyöristetyn metallipalan kärryjen lukkopesään ja nykäisen kärryt mukaani. Pakko. Ostettavaa on koko viikoksi.
Leikkeleisiin saakka menee hyvin, mutta maitohyllyllä ongelmat alkavat. Jugurttien kohdalla märehtii kaksi nautaa. Näen, miten niiden leuat jauhavat laiskasti ja toinen kääntää päätään minun suuntaani. Kumpikaan ei tee elettäkään siirtyäkseen. Joudun pysähtymään.
Seisoskelen aikani ja odotan, että nautamaisuudesta johtuva häpeä saisi ne väistämään syrjään. Lopulta kröhäisen ja syvästi harmistuneena pyydän tietä. Haluaisin olla tyly, mutten kehtaa. Eivät kaikki voi olla nautamaisen julkeita.
Aina kassoille saakka korvissani kaikuu niiden sietämätön, paheksuva ammunta.
Routakoto 