Jääsoturit
Pakkanen kiristyy. Tänään on se yö. Osoitan rohkeuteni kohtaamalla jääsoturit. Kuten veljeni. Vedän ylleni lämpimät vaatteet.
Talo on jo pimeä, kuistilla puhallan vielä pihalyhdyn sammuksiin. Viikon vanha kuu valaisee maisemaa. Pakkanen napsuu ja paukkuu ympärilläni, muita ääniä ei kuulu. Sitten lumi alkaa narskua.
Niitä kävelee tietä pitkin kolme. Kuu saa ne näyttämään väräjävän utuisilta. Niiden liike on hidasta, mutta harkittua. Portilla ne kääntyvät pihalleni. Huomaan pidättäväni hengitystäni. Ne kulkevat aivan editseni. Yksi niistä näyttää aivan veljeltäni.
Vihdoin uskallan hengittää ulos. Huuru alkaa heti tiivistyä, ottaa muotoa. Huudahdan ja kompuroin sisään. Ikkunasta näen, miten neljäs, vastasyntynyt jääsoturi lähtee vaeltamaan muiden perään.
Routakoto 