Maanalinen
Höyrymyyrä jyrsii tietään eteenpäin täristen miltei väkivaltaisesti enkä voi olla varma edes siitä, mikä suunta on alas. Toivon, että kohoan edelleen kohti pintaa tai minut paha perii. Sananmukaisesti.
Ohjaamossa on kuuma, tuhottoman kuuma. Tuntuu siltä kuin koko Maapallon lämpö olisi niskassani. Ehkä pian onkin. Pyyhin silmiä kirveltävää hikeä pikaisesti ja vilkuilen taakseni.
Repivä, kalahteleva möyrinä ympärilläni on alkanut myös kirskahdella. Se pelottaa minua ja häädän sen mielestäni hetkeksi, mutta sitten vauhtini hidastuu. Vielä viisikymmentä metriä pintaan.
Myyrän poraama käytävä takanani on alkanut hehkua magman vihaa. Ne kirotut, ne ovat sittenkin rohjenneet avata sulkuportit!
Niin lähellä. Jaksa vielä.
Jaksa vielä vähän!
Routakoto 