Tämä blogaus sisältää numeerista dataa, fiilistelyä ja geneeristä selkääntaputtelua.
Atorox-ehdokaslista on valmis. Viime vuonna ilmestyi huimat 373 novellia, joista 30 pääsi varsinaiselle ehdokaslistalle. (30 on sivumennen sanoen maksimimäärä.) Tänä vuonna ehdotuksia satoi ilmeisen runsaalla kädellä, sillä läpipääsyyn vaadittiin joko seitsemän ääntä (esiraati + muut ehdotukset), tai sitten jokaisen esiraatilaisen puoltoääni. Joskus muinoin läpi on livahdettu neljällä äänellä tai vieläkin pienemmillä luvuilla. Hienoa nähdä, että taistelu on kovaa. Se tarkoittaa sitä, että novelleja luetaan.
Omia novellejani pääsi listalle huimat kolme kappaletta. Saman verran läpi sai Jussi katajala, mutta Anne Leinonen peittosi meidät molemmat neljällä novellilla. Booyah! Tunnen olevani hyvässä seurassa.
Luen itseni kuuluvaksi muutamaankin porukkaan sen perusteella, missä heilun aktiivisena kirjoittajana. Listaa selaillessani aloin pohdiskella, miten ehdokkuudet jakautuivat noiden eri ryhmien kesken ja tein muutamia laskelmia.
Raapaleet poislukien minulta itseltäni julkaistiin viime vuonna 9 novellia. Niistä siis ehdokkaiksi päätyi 3, eli 33,3% koko tuotannostani. Ehdokaslistalla 10% on näin ollen minun tekstiäni. Ei huonosti, ei lain.
Noin kerran kuussa kokoontuva Paikallinen kirjoittajapiiri sai läpi yhteensä 6 novellia. Määrä edustaa 20% kaikista ehdokkaista. Muita listalla keikkuvia ovat Mari Saario, Hanne Martelius ja Leila Paananen. Hienoa!
Sekä URS että Osuuskumma voidaan ajatella kahdella tapaa. Voidaan tarkastella, mitä julkaisuja kumpikin jengi on tuupannut ulos, mitä novelleja näissä on julkaistu ja mitkä niistä pääsivät läpi. Toisaalta voidaan tutkia, mitä novelleja näihin ryhmiin kuuluvat saivat ehdokaslistalle kaiken kaikkiaan.
URS-julkaisuiksi lasken seuraavat: Kultakuoriainen, Ken vainajia muistelee, Mustaa lihaa ja Stepanin koodeksi. Näissä ilmestyneistä novelleista listalle päätyi 7 kappaletta eli ne edustavat 23,3% kaikista.
Saman verran listalle pääsi novelleja Osuuskumman julkaisuista, joita olivat Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita sekä Huomenna tuulet voimistuvat. Steampunkista esiin nousi 5 novellia, mikä on puolet koko antologiasta. Eipä sillä, kovaa kamaa se onkin.
URS-jengiin luen tietyt ydinjoukkoon kuuluvat kirjoittajat. Tässä tapauksessa relevantteja ovat kirjailijatoverini Leinonen, Katajala ja Heikki Nevala. Yhteensä meiltä hyväksyttiin mukaan 11 tekstiä eli 36,7% kaikista ehdokkaista. Jos rohkenisin omia kotimaisen sankarimme Boris Hurtan hetkeksi tähän yhteisöön, novellien määrä nousisi yhdellä ja prosentti olisi 40.
Suurin ryhmittymä on kuitenkin osuuskummajaiset. Määritelmäkin on selvä, mukaan lasketaan osuuskunnan jäsenet. Tämän ryhmittymän riveissä seisoen totean novellien lukumääräksi 18 ja kokonaismäärässä edustamme 60 prosenttia. Se on aika perkeleen paljon. Joukosta löytyy sellaiset nykyspefin kärkinimet kuin Leinonen, Katajala, Nevala, Magdalena Hai, Christine Thorel, J.S. Meresmaa, Anni Nupponen ja Tero Niemi.
Tämä kaikki herättää joitakin mietteitä.
Ensinnäkin totean, että kirjoittajapiiri pitää aktiivisena ja houkuttaa kirjoittamaan silloinkin, kun muutoin ei ehkä huvittaisi. Vertaistuki on valtava voimavara enkä voi sen merkitystä liiaksi korostaa.
Toisekseen on huomattava, että URS-kirjoittajiksi on kerääntynyt iso liuta tekstinikkareita, jotka jakavat ainakin jossain määrin tavoitteita tekstiensä kanssa. Tarkempaa selvitystä voi tavata URS-manifestista. URS on alusta asti kunnostautunut antologioiden saralla ja momentti kantaa vieläkin, vaikka toiminnassa onkin tapahtunut muutoksia. Nykysuuntaus lienee tuottaa antologiat pihalle Kuoriaisikirjojen tai Aavetaajuuden kautta kotimaiste sf-seurojen sijaan. Jos joku nyt kokee, että URS on sitä ominta aluetta ja tahtoo mukaan, systeemi on yksinkertainen. Ryhmään ei liitytä jäsenhakemuksella, vaan tekemällä. Kun riittävästi kirjoittaa ja tarjoutuu toimittamaan julkaisuja, sitä tulee liittyneeksi luonnostaan. Esimerkiksi Kultakuoriainen on vailla toimittajaa, joka puskisi aina uuden numeron ulos.
Kolmas havainto on, että vakavissaan kirjoittavia, mutta osin vielä harrastajataustasta ponnistavia, kiehtoo ajatus saada oma julkaisukanava, jossa yhdessä tuotetaan tekstiä ja kehitetään keinoja parantaa sen tasoa. Osuuskumma on selvästi mitä oivallisin väline juuri tähän. Yksi tapa nähdä asia on, että Osuuskumma tuottaa hyvää laatua. Toinen on, että Osuuskumma houkuttaa mukaan tekijöitä, jotka tekevät riittävästi työtä korkean laadun takaamiseksi.
Näitä kaikkia yhdistää joukkovoima. Yhdessä olemme vahvempia ja saavutamme suurempia asioita. Ilman näitä yhteenliittymiä en ainakaan itse olisi näin tuottelias ja saisi julkaistuksi tekstejäni tällä tahdilla.
En toisaalta ole vähättelemässä kunkin omia saavutuksia tai alistamassa niitä jonkinlaisen ryhmämielen ansioksi. Ja tässä kohtaa tapahtuu se geneerinen selkääntaputus: Jokainen meistä on ansainnut paikkansa kunnian kentillä omalla kovalla työllään. Niin näihin ryhmiin kuuluvat kuin niihin kuulumattomatkin.
Toivotan mitä parhainta menestystä Atorox-kisassa itse kullekin! Jyväskylässä tavataan, ja aplodeerataan, kun jälleen uusi robottipää ojennetaan koko hulabaloon ylpeälle voittajalle.
Muita Atorox-blogauksia:
* Katri Alatalo
* Magdalena Hai
* Jussi Katajala
* J.S. Meresmaa
* Osuuskumma
Routakoto 