Aihearkisto: Raapaleprojekti 2016

Raapale 406: Veritimantti (6.1.16)

Veritimantti

Tähtialus oli nimeltään Tytön paras ystävä. Sen kapteeni puolestaan Rare Gem. Timanttiyhtiö De Beers oli nimennyt aluksen, kapteeni itsensä.

Tytön paras ystävä kiersi sammunutta tähteä, joka oli enää vain supermaan kokoinen pallo kumppanitähden riistettyä siltä kaikki kevyet alkuaineet. Jäljellä oli vain tiukkaan puristunut hiili.

”Kapteeni, taas kolmekymmentä piraattilaivaa lähdössä pinnalta.”

”Aseet valmiiksi. Kukaan ei riko saartoa.”

Timanttikärkiset atomitorpedot repivät arvolastissa olevat tähtikutterit riekaleiksi. De Beers tiesi, että yksikin lasti romauttaisi sen Maassa sijaitsevan varaston arvon.

”Kapteeni, Timantit ovat ikuisia kutsuu. Vahdinvaihdon aika.”

”Aseet valmiiksi. Kymmenen torpedoa. Tulta.” Virnistys. ”Joskus joku kuitenkin saa lastin läpi. Se voimme yhtä hyvin olla me.”

Raapale 405: Stabiilisuuden saari (5.1.16)

Stabiilisuuden saari

Rebecca katsoi aavalle. Näkyikö kaukaisuudessa jotain? Hän käänsi ruoria ja naputti puoliintumispuntarin lasia. Enteili sähkömagneettista myrskyä. Hytin ovi hänen takanaan avautui.

”Keinuttaa”, Ronnie valitti. ”Joko näkyy maata?”

”Pian keinuttaa enemmän.”

Myrsky keräsi voimaa. Kvanttiaallot ryskyttivät sluuppi Seaborgia ja neutronipärskeet lensivät korkealle. Protonituulet tempoivat purjeita kuin itse epästabiilisuuden meren jumala Iupac olisi puhkunut vimmaansa.

”Näkyvyys on nollassa. Ilma on sakeana Kopernikium-utua. Ronnie, tähystä elektronikaukoputkella.”

”Sidosenergiamatalikkoja edessä.” Seaborg väisti tiukasti paapuuriin. Ununtrium-pisarat takoivat hytin lasia. ”Flevorium-saareke näkyvissä.” Rebecca suuntasi kohti tummaa massaa. Myrsky laantui. Seaborg raapaisi rantaa.

”Näkyykö hiukkasfyysikoiden paattia?” Ronnie kysyi.

”Ei näy. Kautta Maolin, tämä erä meni kemisteille.”

Raapale 404: Sinistä maitoa (4.1.16)

Sinistä maitoa

”Olemme saapuneet aavikkoplaneetalle seuraamaan paikallisten nisäkkäiden elämää. Ensimmäinen lauma on tämän dyynin takana. Kip, ohjaa kameradroidia etänä, älä mene liian lähelle.

”Laumaan kuuluu kolme urosta, joista yksi on muita vanhempi, viisi naarasta ja neljä poikasta. Naaraista saadaan sinistä maitoa, joka onkin paikallisten kosteusfarmareiden kesken hyvin suosittua. Kip, tule nyt takaisin sieltä.

”Voisi luulla, että pitkä ruskea karva lämmittäisi näiden kaksoisaurinkojen alla, mutta itse asiassa villaisa kerros pitää… Hei, nyt jotain tapahtuu. Kip!

”Mikä onni. Pääsemme todistamaan, kun kaksi urosta taistelee naaraan suosiosta. Kohta mahtavat sarvet iskevät yhteen. Kip, älä jää-

”Poos, onko meillä lääkintödroidia? Ja Kip, se kameradroidi pidätetään palkastasi.”

Raapale 403: Juhlapuhe (3.1.16)

Juhlapuhe

Laantumaton meteoriittipommitus moukaroi maanpintaa viidettä vuotta. Reissaamisesta oli tullut hazardihommaa.

Rullaportaat jylisivät kilometrin syvyyteen. Hellsinki Cityn pormestari Kaskelotti kertasi puhettaan puoliääneen. Avustaja Keijo kipitti vieressä perinteistä keskikaistan portaikkoa pitkin.

Laituri tulvehti korkea-arvoisia ulkomaisia kutsuvieraita. Pormestari naputti mikkiä. ”Onko tämä päällä? Hyvä. Keijo, puheeni.” Pormestari sai paperinivaskan. Hiljaisuus valtasi laiturin. ”VanderMeer, Mieville, Offutt… Jummalauta, Keijo, tämä on kirjapuutelistani.”

”Sori, pomo.”

”Helkkari sinun kanssasi.” Paperinippu lepatteli lattialle. ”Minulla on kunnia avata tämä syvälouhittu Hellsinki-Peking-rautatietunneli, ensimmäinen uusi yhteys Euro-Aasian halki. Aplodit rakennusporukalle.”

Joukko peikkotukkaisia nahkatakkimiehiä kohotti oluttölkkejään. ”Hip-hip HUORRRRA!”

”Jummalauta Keijo, kutsuitko sinä Jerrymiehetkin?”

”Joo, pomo.”

”Helkkari sinun kanssasi. Saat juosta portaat paluumatkallakin.”

Raapale 402: Vihdoin aikaa lukea (2.1.16)

Vihdoin aikaa lukea

Uutiset olivat huolestuttavia. Kolmas maailmasota näytti väistämättömältä. Se käytäisiin luultavasti atomiasein. Ben Rhymies oli kuitenkin varustautunut huolellisesti. Hän oli hamstrannut säilykeruokaa vuosikymmeniksi eteenpäin eikä vedestäkään tulisi pulaa.

Ydinsuoja oli ongelmallisempi. Oman bunkkerin rakentamiseen ei ollut varaa. Niinpä Ben oli hankkinut itselleen työpaikan pankista. Sen kassaholvi kestäisi ehjänä.

Ihmisseuraa Ben ei kaivannut. Lukeminen riitti hänelle mainiosti. Benin silmät olivat kuitenkin huonot, joten hän tarvitsi vahvat lukulasit. Mitä jos ne rikkoutuisivat? Mistä uudet? Ratkaisu oli hankkia varalasit, etukäteen.

Sota syttyi. Ben painui kassaholviin. Hänellä oli ruokaa, juomaa ja vihdoin aikaa lukea. Lopulta hän palasi ulkomaailmaan.

Ja itki.

Atomituli oli polttanut kirjastot tuhkaksi.

Raapale 401: Uusi fanisukupolvi herää (1.1.16)

Uusi fanisukupolvi herää

Teatterisalin valot syttyvät. ”Noh, mitä piditte leffasta?” Milla ja Meri eivät vastaa, vaan supattavat jo keskenään omiaan.

Aamulla tyttöjen huoneesta kuuluu työskentelyn ääniä. Mitähän siellä väsäillään, valomiekkojako? Iltapäivällä vilkaisen ulos. Kellonaikaan nähden on epänormaalin hämärää. Ei siis valomiekkoja.

Kurkkaan takapihalle. ”Mitäs te puuhaatte, tytöt?” Multaan kaivettu suurteholaser humisee ja imee auringosta energiaa.

”Käristetään kaikki vampyyrit”, sanoo Meri. Pienempänä Meri pelkäsi vampyyrejä. Väitin, että turhaan, ne olivat muuttaneet kaikki Kuuhun.

”Entäs vampyyrit Kuun toisella puolella?” huomautan. ”Tarvitaan auringonpimennys, että koko Kuu saadaan valaistua kerralla.”

”Totta”, Milla myöntää. Meri nyökyttää mukana.

Pitää kehittää uusi tarina, pian. Seuraava pimennys on jo ensi kuussa.