Kuulustelu
Idea kourassani kiemurtelee, mutta turhaan. Kello on liikaa enkä aio päästä sitä livahtamaan enää hyppysistäni.
”Alahan puhua”, sanon, mutta idea pitää suunsa supussa. Taas näitä hankalia tapauksia. Selvä peli, tarvitaan kovia otteita.
Laitan idean viilipurkeista ja rautalangoista kyhäämääni häkkiin. ”Viimeinen tilaisuus”, sanon samalla kun kaivan askatelutarvikkeista pääsiäishöyhentä.
Kutitussessio on säälimätön, jopa julma, mutta idea pitää pintansa. Huomaan, ettei perinteinen kidutus nyt auta. Alan kaivaa kirjahyllyä maanisesti hohottaen. Ideakin valpastuu häkissään.
”Mikä tuo on?” se vinkaisee, kun palaan kirjan kanssa.
”Vihreän planeetan kutsu, josta nyt luen otteita ääneen.”
”Ei! Minä puhun, minä puhun! Miten olisi sukellusvene siementiehyessä?”
Perkele, nappasin kierrätetyn idean.
Routakoto 
”Maailmalle mitä musta pellestä jää,
vain karmeita tarinoita repussa mulla
Nyt istun alas, panen reppuni laulamaan,
tarinaa kertomaan
Tarinaa menneistä, aa, markoista penneistä
Nyt reppu jupiset riimisi rupiset
tai katkon sinulta nyörit
Nyt korvaani karmeat juttusi supiset,
kotona turhaan jaloissa pyörit
Et jättää saa pois sanaakaan
-et sitä kaunistakaan”
Jaa et ole Eppu-fani? No siks just tämän lainauksen laitoinkin…
Miten voisin olla olematta Eppu-fani? Suositan, että etsit käsiisi tietolähteesi ja vaadit rahat takaisin. Vai onkohan kyseessä jokin oma disinformaatiokampanjani, jonka olen jo autuaasti unohtanut?