Vesikansa
Olemme paahtaneet jo reilut pari tuntia tietä eteenpäin, kun hieman ennen ykköstietä auto alkaa pitää outoa ääntä.
”Mitä pirua nyt?”
”Olisiko bensa vähissä?”, Ged ehdottaa.
”juurihan tankkasin”, sanon samalla kun kaasu laiskistuu.
”Ei taideta päästä Turkuun asti”, sanoo Kirja-Winter takapenkiltä.
Seisautan auton pientareelle, moottori ei sitä enää vie.
Huokaan. ”Meni työntämiseksi.”
”Tuossahan on tienhaara”, sanoo Ged ja osoittaa kylttiä. ”Sieltä varmaan saisi apua.”
Vilkaisen kylttiä, sitten Kirja-Winteriä. ”Vesikansa”, sanomme yhteen ääneen. Ged avaa suunsa vastaväitteeseen. Pudistamme päitämme. Kyllä kunnon bibliofiili lovecraftilaiset viittaukset vakavasti osaa ottaa.
Laskeva aurinko tavoittaa paarustavaa kävelytahtia etenevän Nitkunin Lohjanharjun tietämiltä.
”Sitä paitsi siellä oli vielä Hiidenvesikin.”
Routakoto 
Toi paikka on niin tuttu tosta kuvitelmasta!