Puskissa
Ilta on jo pimentynyt kohti keskiyötä, kun astun takapihalle. Verho heilahtaa paikalleen ja himmentää olohuoneen kattolampun valon vähäiseksi kajoksi. Nostan otsalta valonvahvistinlasit silmilleni. Lasit painuvat ihoani vasten hermeettisesti. Vedän ulkoilutakkini vetoketjun ylös asti, ettei kaulani suotta raapiudu, ja painun puskiin.
Yöllä asiat ovat eri tavalla. Muutaman neliömetrin pusikko laajenee valtavaksi metsäksi ja metsästysmaani on rajaton. Kuljen hiljaa rasahtelevien ja kahisevien oksien keskellä ja tarkkailen.
Jotakin vilahtaa oikealla. Syöksyn sen perään eläimellisesti karjaisten ja tarraan kiinni. Pitelen hyppysissäni ideaa. Katson saalistani.
Onpa se vähäpätöinen rääpäle. Oikeastaan pitäisi päästää se vapaaksi, mutta kello on liian paljon. Saa luvan kelvata. Lähden kohti kotia.
Routakoto 