Kuulustelu
Idea kourassani kiemurtelee, mutta turhaan. Kello on liikaa enkä aio päästä sitä livahtamaan enää hyppysistäni.
”Alahan puhua”, sanon, mutta idea pitää suunsa supussa. Taas näitä hankalia tapauksia. Selvä peli, tarvitaan kovia otteita.
Laitan idean viilipurkeista ja rautalangoista kyhäämääni häkkiin. ”Viimeinen tilaisuus”, sanon samalla kun kaivan askatelutarvikkeista pääsiäishöyhentä.
Kutitussessio on säälimätön, jopa julma, mutta idea pitää pintansa. Huomaan, ettei perinteinen kidutus nyt auta. Alan kaivaa kirjahyllyä maanisesti hohottaen. Ideakin valpastuu häkissään.
”Mikä tuo on?” se vinkaisee, kun palaan kirjan kanssa.
”Vihreän planeetan kutsu, josta nyt luen otteita ääneen.”
”Ei! Minä puhun, minä puhun! Miten olisi sukellusvene siementiehyessä?”
Perkele, nappasin kierrätetyn idean.
Routakoto 