Avainsana-arkisto: Hollywood

Haamu

Haamu – kertomus Hollywoodista
Juri Nummelin
Turbator, 2013
ISBN: 978-952-7012-02-4

Tunnettu kauhukirjailija Howard Phillips Lovecraft kuoli syöpään 1937. Tuolloin ei ollut mitenkään sanottua, että hänen tarinansa jäisivät elämään, saatikka että ne luikertelisivat nykyisen populaarikulttuurin ytimeen, jossa pehmo-cthulhut vaanivat. Unohdukselta hänet pelasti August Derleth, joka alkoi koota Lovecraftin novelleja kokoelmiksi ja julkaista niitä jälkipolvien huvitukseksi.

Vaan entäpä jos Lovecraft ei olisikaan kuollut syöpään, vaan parantunut? Irtisanoutuen kauhutarinoista hän olisikin voinut suunnata Hollywoodiin pyrkien luomaan uraa unelmien kaupungissa, ja hänen inhonsa aiempaa tuotantoaan kohtaan olisi tuominnut hänen lukuisat novellinsa hapertumaan alati vanhenevien pulp-lehtien sivuilla. Tästä kertoo Juri Nummelinin kerrassaan mainio pienoisromaani Haamu.

Maailmankaikkeudessa vain kolme asiaa ovat varmoja. Kuolema, verot ja se, ettei kirjailijan elämä ole helppoa. Elääkseen on tekstinikkarin naputeltava mitäänsanomattomia käsikirjoituksia ja läheteltävä novelleja kioskien lukemistolehtiin. Studioita ei kiinnosta eikä ohjaajilla ole aikaa.

Haamu levittää lukijan eteen kesäisen suurkaupungin, ankean hotellihuoneen ja kulttuurin, jossa pienen budjetin elokuvaohjaaja vänkää jopa käsikirjoittajaa tuotantonsa sivurooliin. Tällaisessa ympäristössä ei voida puhua niinkään ammatillisista suhteista, kohtaamisista korkeintaan. Käsikirjoittaja etsii ohjaajaa, ohjaaja tuottajaa. Diilejä taotaan hotelleissa, kuppiloissa, juhlissa, baareissa. Joskus studioillakin. Samalla, kun Lovecraft metsästää itselleen sitä oikeaa yhteistyökumppania, hänen ympärillään pyörii nuori kirjailija, kauhumaakari hänkin, ja yrittää toteuttaa Lovecraftin erään novellin filmatisointia.

Nummelin tavoittaa hyvin ajankuvan ja ympäristön. Itse en tunnistanut läheskään kaikkia ohjaajia, näyttelijöitä tai lukemistoja nimeltä, mutta osan kylläkin, ja se jo riitti vakuuttamaan kirjailijan asiantuntemuksesta tällä saralla. Juri Nummelin on tunnettu erityisesti laajasta pulp-tietämyksestään ja juuri se herättää tämän kirjan eloon. Lisäksi kyseessä taitaa olla ensimmäinen suomalainen romaani, joka sijoittuu Hollywoodiin. Ensimmäisiä ainakin.

Haamu on kiehtova vaihtoehtohistoria, joka kiinnostaa erityisesti Lovecraftin tuotannosta pitäviä, mutta maistuu parin tunnin välipalana vaikkei koko miehestä olisi koskaan kuullutkaan.

Dickie Hollywoodissa

Dickie HollywoodissaDickie Hollywoodissa
Pieter de Poortere
Kumiorava, 2012
ISBN: 978-952-67423-7-3

Hiljainen poika Dickie jatkaa sanattomia seikkailujaan, tällä kertaa valkokankaalla.

Jokainen sivu on oma kokonaisuutensa, yksi elokuva kiteytettynä ja totaalisen kieroutuneen huumorintajun vääristämänä. Dickie ja Vickie kulkevat läpi elokuvan historian vuodesta 1931 (Frankenstein) vuoteen 2008 (The Hurt Locker) kylväen tuhoa ja pahennusta klassikoiden keskuuteen. Työtoverini totesi albumin luettuaan, että jokainen tarina oli niin väärin, ja samalla niin oikein. Tuossa vaiheessa en ollut itse vielä edes avannut koko kirjaa, mutta jo pari sivua luettuani ymmärsin hänen olleen oikeassa.

Dickie Hollywoodissa TopgunKuten aina parodian kanssa, ilman alkuperäisteoksen viitekehystä vitsin terävin kärki kilpistyy väistämättä tietämättömyyteen. En pidä itseäni minään valtaisana elokuvafanina, mutta ymmärsin sarjakuvien viittaukset lähes kaikki. Monessa kuuluisammassa tapauksessa silkka yleissivistys paikkaa todellisen tiedon puutteita. Kirja toimii siis niillekin, jotka eivät ole tapittaneet Hollywood-tuotoksia hamasta lapsuudesta asti. Kokonaista 52 elokuvaa joutuu Pieter de Poorteren hampaisiin. Skaala heilahtelee kovin kiltistä makaaberimpaa pikkutuhman kautta käyden.

Yksinkertainen piirrostyyli sopii tällaiseen työhön hyvin. Hahmot hakevat esikuviensa kanssa samankaltaisuutta korkeintaan vaatetuksen tasolla, muutoin ulkonäöllisten seikkojen ei anneta tulla hyvin vitsin tielle. Poorteren rytmitys toimii ihailtavasti, mitä sanattomuus entisestään korostaa.

1001 elokuvaa, jotka pitää nähdä edes kerran? Jos sellaiseen ei jaksa revetä, Dickie Hollywoodissa riittää aika pitkälle sekin.