Aihearkisto: Raapaleprojekti 2012

Raapale 77 – Paenneet (22.3.)

Julkaistu 22 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Paenneet

Saan viimein lastiruuman ilmalukon auki. Koko kyläni oli siis suljettu tänne. Tunkeudun satojen verkkaisesti leijuvien ruumiiden sekaan.

Tutkin heitä rauhassa. He ovat vaipuneet jäädytettyyn syväuneen, pieneen kuolemaan. Tietyllä tasolla ihailen sellaista vakaumusta. Vaatii rohkeutta antautua täysin puolustuskyvyttömään tilaan, vaikka vaihtoehto olisikin iso kuolema.

Tartun nuorta miestä kädestä ja kiskon hänen jäykän ruumiinsa luokseni. Tiedän että minun pitäisi palauttaa hänen elintoimintonsa, suoda lämmön jälleen vallata hänen kehonsa, mutta huuma ja himo on liikaa. Haluan hänet heti.

Hellästi upotan hampaani hänen ranteeseensa. Veri on mustaa ja paksua, nestemäistä ja maistuu kemikaaleille. En välitä.

Syötyäni surmaan heidät yksi kerrallaan. Opetukseksi. Minulta ei paeta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat:

Raapale 76 – Viedyt (22.3.)

Julkaistu 22 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Viedyt

Saan viimein lastiruuman ilmalukon auki. Koko kyläni oli siis suljettu tänne. Tunkeudun satojen verkkaisesti leijuvien ruumiiden sekaan. Kumppanini on jossain heidän joukossaan.

Ruuman sisäpinnoilta hohkaa pahansuopaa valoa. Se värjää kaapatut verenpunaan. Tartun kiinni seinästä työntyvään putkeen ja vedän lähellä kelluvan lapsen luokseni. Edes valaistus ei saa häntä näyttämään elävältä. Vakuutun siitä, mitä olen koko ajan pelännyt. Kukaan ei ole enää hengissä.

Tilanteen lopullisuus uhkaa musertaa minut massiivisuudellaan. Itken tyrskähdellen pukuni sisällä ja rintaani koskee niin, etten ole varma olenko sydänkohtauksen vallassa. Vapisen kauttaaltani, kun palaan ilmalukon lähelle. Asettaudun suoraksi ja puristan veistä kädessäni.

Niiden tapana on, että johtaja syö ensin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat:

Raapale 75 – Verikivi (21.3.)

Julkaistu 21 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Verikivi

Kymmenentuhannen mokkasiiniparin ääni oli kuin yötuulen suhinaa. Soturit juoksivat tasaista vauhtia yli kukkuloiden ja halki kaktusten täplittämien laaksojen. Maa värähteli kaukaisen kuorsauksen tahtiin. Pieni pilvi puristi keihästä kädessään ja pysytteli kokeneempien miesten tahdissa, vaikka keuhkoja poltti. Hän oli heimonsa nuorin, melkein poika. Aamun jo koittaessa sadan heimon yhteinen armeija näki jättiläisen. Se nojasi kallioon ja nukkui. Vuoristot vavahtelivat. Hyökkäys oli nopea ja brutaali. Nuolet vonkuivat, sotakirves iski lihaan. Jätti karjui ja iski murskaten luuta ja lihaa, mutta shamaanien taika imi veren kiveen. Pieni pilvi kaatui maahan keihäs katkenneena.

Se oli aikojen alussa. Enää muistona taistelusta on valtava, punainen kallio Nevadassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 74 – Havaintotavoite (20.3.)

Julkaistu 20 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

UFO-Havaintotavoite

”Siellä niitä on, kapteeni. Tuolla kukkulan laella. Ainakin kymmenen.”

”Ohjatkaahan lähemmäs niin katsotaan.”

”Näyttää olevan UFO-porukkaa, kapteeni.”

”Tutkijoita vai uskovaisia?”

”Kolmella on ET-lippis, sir.”

Ilmavoimien kapteeni huokaisi. ”Joko taas on uusikuu?”

”Mitäs sanotte kapteeni, jos vilautettaisiin vähän?”

Kapteeni pohti hetken ja näppäili tilastot auki. ”Vasta kahdeksan ufo-havaintoa tällä viikolla ja nyt on jo lauantai.”

”Aivan! Jäädään kohta jälkeen tavoitemäärästä.”

”Olette oikeassa. Laskekaa häiveverho.”

Kymmenen metriä maan pinnasta valot syttyivät kuin tyhjästä. Lautasen muotoinen alus leijui ihmisjoukon yllä ja voimakas, aaltoileva humina täytti ilman.

”Siellä ne nyt kuvaavat meitä!”

”Riittää jo tältä erää. Kiihdyttäkää hitaasti kahteen mailiin ja nostakaa sitten häive.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 73 – Kivi (19.3.)

Julkaistu 19 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Kivi

Hypistelen kiveä kädessäni. Ehkei se ollut fiksua. Nyt se seuraa minua kaikkialle.

Pari ensimmäistä kertaa luulin sitä vain huvittavaksi sattumaksi. Osoitin kavereilleni liikennevaloissa seisovaa valkoista autoa ja hihkuin, ”Katsokaa, siltäkin puuttuu rekisterikilpi ja ikkunat on tummennettu.” Heidän oli pakko myöntää, että se näytti samanlaiselta kuin auto kaukana kukkulan päällä.

Sitten aloin nähdä sitä kaikkialla, kasinoiden parkkihalleissa, purilaispaikan drive in -kaistalla, jopa aidatulla asuinalueella. Minne tahansa meninkin! Kun loma loppui, huokaisin salaa helpotuksesta ja palasin Eurooppaan.

Siitä ei ollut apua. Nyt valkoinen auto seuraa minua kaikkialle. Joskus öisin kuulen sen kiertävän taloa moottori murahdellen. Pelkään.

Auttaisikohan rajan takaa poimimani kiven palauttaminen?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 72 – Area 51 (19.3.)

Julkaistu 19 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Area 51

Siinä se on, raja. Oranssit tolpat jakavat hiekkaisen, kukkulaisen maan kahtia. Kaktukset täplittävät kummankin puolen maisemaa yhtäläisesti. Ilmassa väreilee kuumuus ja pöly. Seisomme muutaman askeleen päässä yhdestä tolpasta. Se ei vaikuta uhkaavalta.

”En näe kameroita missään. Oletko varma, että se on tässä?”

”Tuskin kukaan on kylvänyt noita oransseja pyrpylöitä kahden metrin välein käytännönpilanakaan.”

”Mikä sitten estää meitä ylittämästä rajaa?” Virnistän ilkikurisesti ja otan askeleen lähemmäs.

”Älä nyt, se on laitonta. Joudut vielä ikävyyksiin.”

”Filosofiapähkinä: Tapahtuiko rikosta, jos poliisi ei ollut sitä näkemässä?” Naurahdan ja teen mahtavan loikan.

Iskeydyn johonkin näkymättömään. Nenästäni vuotaa verta.

”Saatana!”

”Ovela veto, ovat korvanneet kamerat voimakentällä.”

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,

Raapale 71 – Rajalla (18.3.)

Julkaistu 18 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Rajalla

Orionin protektoraatin rajamuodollisuudet ovat jo nähtävyys sinänsä ja jokainen alueelle saapuva rivituristi pääsee osalliseksi tuosta häkellyttävästi prosessista. Itse olen odottanut internointisatelliitissa nyt kolme viikkoa.

Valvonta on tiukkaa. Vartijat kiertävät sähköpamppujen kanssa vahtimassa, että hatut pysyvät poissa päästä ja kengät jaloista. Kerran päivässä meidät avataan kirurgisesti ja varmistetaan, ettemme ole spontaanisti kehittäneet räjähteitä haiman ympärille.

Kolmen tunnin välein suoritamme erilaisia fyysisiä testejä ja ratkomme älykkyyspähkinöitä. Liian huonoja tuloksia saavat viedään poistohalliin. Omalta osaltani olen toiveikas, harva selviää näin pitkään, mutta vaimoni kohtalo huolestuttaa minua.

Näin kerran sisään poistohalliin. Siellä ei ollut ketään, mutta ainuttakaan paluusukkulaa ei ole laukaistu kolmen viikon aikana.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 70 – Kirje kiven alla (18.3.)

Julkaistu 18 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Kirje kiven alla

Tiedän, että muut tulevat tänne kokemaan omaa pienuuttaan, mutta kiviaineksen jylhyys ei hetkauta minua. Läsnäolooni on syynä laajemmat tieteelliset pyrinnöt. Turisteja varjellaan totuudelta eikä missään matkamuistomyymälässä ole niistä kertovia tuotteita, mutta me todelliset tutkijat tiedämme. Kanjonissa asuu olentoja.

Havaintoja niistä on tehty vuosisatojen ajan, kenties vuosituhansien. Intiaanien tarinoita pidetään vain legendoina, kuten kaikkea muutakin, johon läntisen pallonpuoliskon niin sanottu nykytiede ei ole atomiajan huumassa vielä ehtinyt koskemaan. Tiede vaatii todisteita, kuten kuuluukin, ja niitä minä aion hankkia.

Havainnot kertovat ihmistä pienemmistä olennoista syvällä kanjonin kätköissä. Aion löytää ne ja kuvata niitä. Palaan kuukauden kuluessa.

-Loren Kincaid, huhtikuun 16. päivä, 1974

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 69 – Suuri kanjoni (17.3.)

Julkaistu 17 maaliskuun, 2012| 1 kommentti

Suuri kanjoni

Astun ajokista näköalatasanteelle silmiäni hieroen. Päivä on jo noussut ja tummennettujen ikkunoiden hämärän jälkeen auringonvalo lähes sattuu. Kestää hetken, ennen kuin katson ympärilleni.

Pysähdyn kesken askeleen. Henkeni salpautuu enkä edes huomaa sitä. Mikään valokuva ei tee oikeutta todellisuudelle.

Kanjoni aukeaa edessäni ulottuen taivaanrantaan saakka. Nippelitietotumake kertoo, että näen ainakin sadan kilometrin päähän, että alas on viidentuhannen metrin matka. En kuule, imen vain näkymää sieluuni.

Lukemattomat kivikerrostumat seuraavat toisiaan eriväristen viivojen mosaiikkina. Kaukaisuudessa timanttikobolttimuodostumat kimaltelevat kuin tuhannet tähdet. Varjovyöhykkeellä auringonsäteet jättävät osumatta kiven pintaan. Kukaan ei tiedä, miksi.

Matkanjohtaja ojentaa minulle liitosiipeni. Kiinnitän ne selkääni. Kiipeän reunalle.

Sitten heittäydyn ilmavirtojen vietäväksi.

1 kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: , ,

Raapale 68 – Kaivos (17.3.)

Julkaistu 17 maaliskuun, 2012| Jätä kommentti

Kaivos

”Tuolla se kaivos oli.” Katson ystäväni osoittamaan suuntaan. Kallioseinässä näkyy louhimisjälkiä ja selvä suuaukko. ”Uraaniako sieltä etsittiin?” kysyn. ”Niin sanotaan”, ystäväni sanoo ja vinkkaa silmää. ”Tapasin kerran miehen, joka oli nähnyt tiettyjä papereita. Hänen mukaansa uraanikaivos oli vain keino pitää ihmiset pois alueelta.” Muistelen varusteita auton takakontissa, köyttä ja lamppuja ja muuta vastaavaa. ”Emme kai aio mennä sinne sisään?” huudahdan. Mutta tietenkin me aiomme. ”Älä hermoile, vartijat lähtivät vuosia sitten.”

Käytävä viettää alas ja kapenee mennessään. Valot tuntuvat imeytyvän mustuuteen paljastamatta mitään. Ihoani kihelmöi, kun kurkin sivukäytäviin. Yhdestä kantautuu kaukaista murinaa.

Ehdimmeköhän karkuun, ennen kuin selviää, miksei vartijoita enää tarvittu?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Fiktio, Raapale, Raapaleprojekti 2012

Avainsanat: ,