Area 51
Siinä se on, raja. Oranssit tolpat jakavat hiekkaisen, kukkulaisen maan kahtia. Kaktukset täplittävät kummankin puolen maisemaa yhtäläisesti. Ilmassa väreilee kuumuus ja pöly. Seisomme muutaman askeleen päässä yhdestä tolpasta. Se ei vaikuta uhkaavalta.
”En näe kameroita missään. Oletko varma, että se on tässä?”
”Tuskin kukaan on kylvänyt noita oransseja pyrpylöitä kahden metrin välein käytännönpilanakaan.”
”Mikä sitten estää meitä ylittämästä rajaa?” Virnistän ilkikurisesti ja otan askeleen lähemmäs.
”Älä nyt, se on laitonta. Joudut vielä ikävyyksiin.”
”Filosofiapähkinä: Tapahtuiko rikosta, jos poliisi ei ollut sitä näkemässä?” Naurahdan ja teen mahtavan loikan.
Iskeydyn johonkin näkymättömään. Nenästäni vuotaa verta.
”Saatana!”
”Ovela veto, ovat korvanneet kamerat voimakentällä.”
Routakoto 