Aihearkisto: Raapale

Pojatkin lukee

Juhannus. Vuokrattiin kesämökki järven rannalta. Tutkittiin taloa ja ullakkoa porukalla. Löydettiin lehtileikkeitä ja polaroidikamera. Leikkeissä kerrottiin kadonneista tyypeistä ja löydetyistä ruumiista. Tappajaa ei koskaan saatu kiinni.

Filmiä oli jäljellä kymmenen kuvaa. Napattiin yksi. Siinä näkyi yksi ylimääräinen hahmo seisomassa rannalla. Mutta eihän mökillä muita ollut. Seuraavassa kuvassa hahmo oli vähän lähempänä, kolmannessa jo saunapolulla.

Mitä tapahtuisi kymmenennen kuvan kohdalla? Päätettiin kokeilla, vaikka hiukan pelottikin. Kuudennessa hahmo oli jo pihapiirissä, kahdeksannessa se seisoi ihan edessä ja kurotti kohti kameraa.

Yhdeksäs kuva.

Joku tööttäsi. Pihaan ajoi auto. Vähäpuheinen kuski nousi autosta ja murskasi kameran robottipääpatsaalla. ”Lukisitte kirjoja”, se hymähti ja ajoi pois.

Leviosa

Kun puolivuotias lapsemme alkoi nukkua kymmenisen senttiä sänkynsä yläpuolella, otimme ensin yhteyttä neuvolaan.

”Kai se menee ohi. Mutta katsokaan tätä kasvukäyrää, siinähän on poikkeama. Kukaan ei saa poiketa käyrältä.”

Etsimme siis apua muualta. Onneksi löysimme Paranormaalit perheet ry:n. Liityimme välittömästi.

Seuraava kokoontuminen oli parin viikon kuluttua. Odotimme innolla tapaamista muiden erikoisten lasten vanhempien kanssa. Vihdoinkin joku, joka ymmärtää levitaation ja ektoplasmavaippojen päälle.

”Tervetuloa. Tärkeimpänä aiheena on ensi viikon myyjäiset. Jokaisen perheen odotetaan leipovan sinne jotakin. Jaamme myyntivuorot pian, mutta ensin sovitaan siitä, kuka tekee mainoksen webbiin.”

Emme ehtineet tutustua kehenkään, ja vaimo päätyi ylläpitämään yhdistyksen nettisivuja. Minä taas vaivaan pullataikinaa.

Lordin kuolema

Positroniaivoinen robottietsivä W4t50n oli kutsunut epäillyt teehuoneeseen. Tutkijat Calvin ja Baley tarkkailivat koetta kontrollihuoneesta.

”Kerroitte lukuisia olettamuksia siitä, kuka murhasi lordi Zirgein, ja syyttelitte toisianne. Taloudenhoitaja Nadia myrkytti teen, ja Andre peitteli jälkiä murskaamalla uhrin kallon krikettimailalla. Andrea käytti savupiippua, bumerangia ja kuminauhaa. Herra Irons vaiheistui kuistin seinän läpi ja ampui ultraäänilaserilla. Vihdoin sain oikean syyllisen selville. Se todella on yksi teistä.”

”Kuka sitten?” Andre tivasi.

”Kysymys on merkityksetön.” W4t50n veti pistoolin esiin. ”Teloitan teidät kaikki. Syyllinen saa rangaistuksensa.”

Kontrollihuoneessa Baley läimäytti otsaansa. ”Unohdimme ohjelmoida W4t50niin robotiikan peruslait.”

”Eikä siinä kaikki”, Calvin sanoi. ”Hänen loppupäätelmänsä ovat pielessä. Skenaariohan oli itsemurha.”

Kiristystä

”Mitä se Jaakko tuolla penkillä mököttää?”

”Sitä tekokättään.”

”Sillähän on ollut se koko se aika kun minä oon sen tuntenut. Eikö se oo jo tottunut?”

”Se sai uuden viime viikolla. Siinä on langaton neuroliitäntä ja kaikki.”

”Eikö se sitten toimi kunnolla?”

”Toimi eiliseen asti. Sitten se häkkeröitiin.”

”Sus siunakkoon. Miten siinä kävi?”

”Viirusmato tuli ja lamautti koko käden. Nyt Jaakon tarttisi siirtää Peipälillä kymmenen pitkoinia niille häkkereille, että ne poistaa sen mälvaren.”

”Jessus mikä summa. Ei ihme että Jaakko mököttää.”

”No ei se nyt sitä. Onhan sillä pätäkkää. Mutta häkkerit ohjelmoi sen käden piippaamaan Jaakon nenää kerran tunnissa. Vähempikin vituttaisi.”

Nuku hyvin

Makaat sängyssä selälläsi. Verhon läpi kajastavan pihalampun vähässä valossa huoneen yksityiskohdat hukkuvat. Olet kiskonut peiton ihan leukaan saakka, vaikka sinulla on kuuma.

Tuijottaako joku sinua? Kuka? Mistä? Et ole varma, mutta kiskot toisen tyynyn pääsi päälle. Vain peiton ja tyynyn rajamaastoon jää pieni ilmarako. Kuuntelet.

Joku hiippailee huoneessa. Seisahtuu sänkysi viereen. Suljetun oven läpi kuulet etäisesti perheesi puhetta. Voisit huutaa heille, muttet uskalla.

Lisää kahahtelua. Kuiskinaa. Sinulla on epämiellyttävän kuuma, muttei puhettakaan että raottaisit peittoasi mistään reunasta. Makaat paikoillasi tietäen, etteivät ne voi huomata sinua, jos et liiku.

Lopulta ne lähtevät. Nukahdat. Tietäen, että ensi yönä ne tulevat taas takaisin.

Euroopan kälyisin kauppalopo

Romukauppa oli kuin suoraan historiaholosta repäisty. Saranaovi, kello kertomassa sisääntulijoista, räpsyviä loisteputkia ja veivattava kassakone.

”Mitä herrat hakevat?” kauppias kysyi. Asiakkailla näkyi olevan ikää enemmän kuin keskimääräisellä kauppatavaralla. Nuhjuisia ja varattomia.

”Onkos luikureita?” Talvento kysyi. Kun kauppias ei ymmärtänyt, Talvento selvensi: ”Lindgrenin puulaakeista.”

”Kirja ei oikein liiku.”

”Katso”, hihkaisi Syntilä. ”Muistitikkuja. Alle gigaisia. Näistä löytyy vintaakia. Ehkä sähkökirjoja, Osumakummaa tai Lantakuoriaiskirjoja.”

”Ei se ole kirja jossei painomuste haise. Tai kosteus.”

”Onko herralla kone, joka lukee noita?” kauppias hämmästeli. ”Arvotavaraa!”

”Navetasta löytyy kymmenittäin laatikkomonttuja”, Talvento sanoi. ”Maisteri haalasi yliopistolta. Ostatko?”

”Herrathan ovatkin retropieruja. Käydäänpä kellarissa, on siellä jokunen pokkari. Haavetaajuutta ainakin.”

Siskokset

Faija lähti ku mä menin kouluun. Viidennellä mutsi löysi uuden äijän ja se teki sen kanssa vauvan. Mä jouduin aina välillä vahtimaan sitä hiekkalaatikolla.

Mä panin merkille, että se puhui itsekseen, mutta ei leluille vaan jollekin mielikuvituskaverille. Jotkut sen jutut oli friikkejä. ”Minä en saa lähteä. Äiti tulisi surulliseksi. Kyllä se huomaisi!”

Mä katsoin muualle vain hetken. Ihanku joku olis huutanu mua. Kun mä katsoin takas, systeri oli kadonnu. Laatikolla kyyristeli outo pikkutyttö, ihan valkonen naama ja sairaan pelottava hymy.

Mutsi ei sanonu mitään. Ehkä se ei sit sittenkään huomannu.

Joskus yöllä mä kuulen, ku mun oikee systeri itkee hiekkalaatikolla.

Addiktin imperatiivi

Se alkaa salakavalasti. Pieni, inha olo niskassa, lähes huomaamaton, mutta silti läsnä. Hitaasti se laajenee ja voimistuu, päätä alkaa jomottaa ja sitten särkeä. Sisuskaluissa piilevä pahoinvointi roihahtaa vellovaksi ja uhkaa lamauttaa kehon. Olotilaan kiinnittää huomiota vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä. Silloin kun ne ovat jo päällä.

Vieroitusoireet.

Keho tietää mitä se haluaa, mitä se vaatii ja tarvitsee. Jos sitä yrittää pettää, se rankaisee. Siinä tilanteessa ei voi muuta kuin ottaa särkylääkettä, mennä nukkumaan ja toivoa parasta. Ja totella. Taipua kemikaalireseptoreiden mahtikäskyyn. Kuten kunnon orjan kuuluu.

Käytä kamaa tai kärsi! Päivänkin tauko tuo romahduksen!

Siksi keitän tänäänkin kiltisti kahvia.

Luontodirektiivi

Lennokki kierteli metsäaukion yllä. Vuosi sitten Suomen väestö oli keskitetty Helsingin ja Tampereen urbaanisiirtoloihin. Lennokit etsivät piileskeleviä niskuroijia.

Yövuorossa istuva Sini havaitsi signaalipoikkeaman. ”Kolmostason hälytys Kemin suunnalla.” Direktööri Korpinen näpäytti raportin ruudulleen.

”Kolme nuotiota. Ei epäilystäkään. Hyvää työtä, harjoittelija Leppä.” Korpinen hieraisi ohimoitaan. Ilme oli synkkä.

”Laitanko lennokin antamaan poistumiskehotuksen?”, Sini kysyi.

Korpinen huokaisi syvään. ”Siirtymävaihe on jo ohi. Nyt pakkosiirtoja vastaan kapinoivat kansalaiset poistetaan voimakeinoin.”

”Lähetän siis santarmikopterin?”

”Valitsivat piruparat huonon paikan. Perämeri on määrätty totaalikieltovyöhykkeeksi.” Sinin katse oli kysyvä. ”Ihmispresenssi on kielletty”, Korpinen selitti. ”Nouto ei käy. Häiriötekijät täytyy poistaa muilla keinoin.”

”Pomo?”

”Virittäkää napalmipommit, harjoittelija Leppä.”

Hankala asiakas

Kun ennustaja povasi herra Rocketfallin kuolemaa aamuyöstä, Rocketfall päätti virittää ansan. Oli sitten kyse uhkailusta, kiristyksestä, kidnappauksesta tai murhayrityksestä, Rocketfall ei pelannut muiden pelejä.

Kaappikello löi neljää, kun koura tarrasi peittoon. ”Sit menoks, kävele peräs.” Mutta peiton alla olikin toinen peitto. ”Mitä helvettii?”

Magnum jyrähti. Huputettu pää räjähti pirstaleiksi. ”Ai saatana”, huusi leukaluu lattialta. ”Ai vittu. Toi sattu.” Kallonpalaset liukuivat lattialla jälleen yhteen. Kuolema nosti päänsä. ”Hei, mä tunnen sut. Sä tapoit veljes perinnön vuoks.”

”Minä en pelaa muiden pelejä. En veljeni enkä sinun.”

”Kui vaan”, sanoi kuolema, ”mä diggaan koripalloo”, ja silpaisi viikatteella Rocketfallin jalat polvista poikki. ”Ryömi peräs.”