Siskokset
Faija lähti ku mä menin kouluun. Viidennellä mutsi löysi uuden äijän ja se teki sen kanssa vauvan. Mä jouduin aina välillä vahtimaan sitä hiekkalaatikolla.
Mä panin merkille, että se puhui itsekseen, mutta ei leluille vaan jollekin mielikuvituskaverille. Jotkut sen jutut oli friikkejä. ”Minä en saa lähteä. Äiti tulisi surulliseksi. Kyllä se huomaisi!”
Mä katsoin muualle vain hetken. Ihanku joku olis huutanu mua. Kun mä katsoin takas, systeri oli kadonnu. Laatikolla kyyristeli outo pikkutyttö, ihan valkonen naama ja sairaan pelottava hymy.
Mutsi ei sanonu mitään. Ehkä se ei sit sittenkään huomannu.
Joskus yöllä mä kuulen, ku mun oikee systeri itkee hiekkalaatikolla.
Routakoto 
Creepy… Näissä alkaa olla sitä kauhua (lukaisin myös raapaleen 471, jonka loppu vähän latisti kauhufiilistä. Tässä säilyy.)