Luontodirektiivi
Lennokki kierteli metsäaukion yllä. Vuosi sitten Suomen väestö oli keskitetty Helsingin ja Tampereen urbaanisiirtoloihin. Lennokit etsivät piileskeleviä niskuroijia.
Yövuorossa istuva Sini havaitsi signaalipoikkeaman. ”Kolmostason hälytys Kemin suunnalla.” Direktööri Korpinen näpäytti raportin ruudulleen.
”Kolme nuotiota. Ei epäilystäkään. Hyvää työtä, harjoittelija Leppä.” Korpinen hieraisi ohimoitaan. Ilme oli synkkä.
”Laitanko lennokin antamaan poistumiskehotuksen?”, Sini kysyi.
Korpinen huokaisi syvään. ”Siirtymävaihe on jo ohi. Nyt pakkosiirtoja vastaan kapinoivat kansalaiset poistetaan voimakeinoin.”
”Lähetän siis santarmikopterin?”
”Valitsivat piruparat huonon paikan. Perämeri on määrätty totaalikieltovyöhykkeeksi.” Sinin katse oli kysyvä. ”Ihmispresenssi on kielletty”, Korpinen selitti. ”Nouto ei käy. Häiriötekijät täytyy poistaa muilla keinoin.”
”Pomo?”
”Virittäkää napalmipommit, harjoittelija Leppä.”
Routakoto 