Valomerkki

Villimpi Pohjola: Valomerkki
JP Ahonen
WSOY, 2015
ISBN: 978-951-0-41263-3

Vaatii ideoiden vimmaa pitää viidenteen albumiinsa ehtinyt sarjakuva edelleen freesinä, koskettavana ja kiehtovana. Tähän tavoitteeseen JP Ahonen on yltänyt kerrassaan kiitettävin arvosanoin, sillä uusin Villimpi Pohjola, nimeltään Valomerkki, on tiukkaa kamaa. Tavoitteeseen päästäkseen on sarjakuvittajan toisaalta pidettävä riittävän moni asia samana tai ainakin tunnistettavana, vaan toisaalta paikalleen ei missään nimessä saa jäädä. Asioiden ja tilanteiden on muututtava selkeästi ajan funktiona.

valomerkki6

Ja näin käy. Siinä missä alkupään tarinoissa päähenkilökaarti märehti lähinnä opintojen tuskastuttavaa hitautta, ollaan Valomerkissä jo opintoputken poistoaukon huulilla. Muutamalla gradu on jo pulkassa, toisilla kohtsillään, ja myöhäisillan riekkumiset alkavat korvautua perhepoliittisilla juonikuvioilla.

On kuin omaa elämää ja kaveripiirin elämää katsoisi täältä vuosikymmenen takaa. Paitsi että Villimpi Pohjola on tsbiljardikertaisesti kiinnostavampaa seurattavaa. Sivuja käännellessä mukana kulkee siis, lukijasta riippuen, joko tulevaisuuden aavemainen ennakointi, välittömän nykyhetken tuskainen tunnistaminen tai nostalginen trippi nuoruuteen, joka on jo kadonnut ja vääristyy muistoissa yhä kullatumpaan olotilaan.

Missään vaiheessa Villimpää Pohjolaa vuosien varrella lukiessani ei ole tullut mieleenkään marmattaa piirrosjäljestä, mutta silti panin merkille viimeistellyn fiiliksen, mikä uusimman kokoelman kuvista huokuu. Viiva on harkittua ja väritys osuu nappiin. Jää olo, että Perkerosta hioessa Ahoselle on jäänyt särmävaihde silmään ja enää ei rimaa lasketa. Piirtäjän tietää onnistuneen, kun jo hahmojen ilmeet pakottavat naurun esiin. Hirnuvan naurun. Työpöydän ääressä. Kahden lukukerran jälkeen.

Vaan ei kaikki ole iloa ja riemua. Mukaan mahtuu tuskallisiakin aiheita, sellaisia vakavia, joiden kanssa jotkut joutuvat painimaan. Suurimmaksi tällaiseksi teemaksi nousee lapsettomuus. Mitä sitten, kun ei yrityksistä huolimatta onnaakaan? Muitakin kysymyksiä nostetaan esiin, kuten missä vaiheessa on syytä luovuttaa sydämen asioissa yhden ihmisen suhteen. Kenties silloin, kun sillä on jo menossa yksi suhde? Tai mitä kaveripiirille käy, kun yhdellä pariskunnalla on lapsi.

Koko kavalkadia sävyttää Villimmälle Pohjolalle ominainen absurdismin huntu, mikä estää koko komeutta vakavoitumasta liiaksi. Näin pysyy jännite jäykkänä humöörin helmassa.

valomerkki3

Ja nyt himottaa lukea koko saaga alusta alkaen uudestaan. Koska Villimpi Pohjola nyt vain on niin hyvä.

Aiemmat Villimpi Pohjola -kokoomat:
Pelinavaus (kokoaa yhteen kaksi ensimmäistä kirjaa)
Kypsyyskoe
Lapsus

Muuta JP Ahoselta:
Puskaradio
Perkeros

Advertisements

One response to “Valomerkki

  1. Minä luin juuri kaikki Villimmät pohjolat. Aiemmin olin lukenut vain satunnaisia strippejä, joten jonkinlainen käsitys laadusta oli olemassa. Mutta onhan tämä nyt ihan käsittämättömän hyvä! Jo ensimmäiset albumit on taiten piirretty, mutta silti laatu paranee koko ajan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s