Leikkitoverit
Vuosia sitten joulun alla isäni käveli ovesta kasvoillaan leveä hymy, päässä tonttulakki ja laski olohuoneen matolle lemmikkikopan. ”Hauskaa joulua, pikkumies. Lemmikkiähän sinä toivoit.”
Avasin kopan luukun ja sieltä minua tuijotti hievahtamatta koiranpentu. Se oli niin liikkumatta, että ymmärsin sen olevan pehmoeläin. Sitten se yhtäkkiä haukahti.
”Se on robotti”, isä sanoi. ”Koirathan ovat söpöimmillään pentuina. Tämä ei koskaan kasva, eikä kuole. Se on edelleen pentu, kun minä olen vanha mies.” Leikin koiran kanssa, kunnes isä käski iltapuuhiin.
Peuhaan jälleen pennun kanssa, kun isäni astelee olohuoneeseen keppiin raskaasti nojaten. Hän katselee meitä hymyillen. ”Riittää jo tältä illalta pojat. Aika pestä hampaat, pikkumies.”
Routakoto 
English version, for Ellen, from whom I nicked the idea and inspiration. Thank you.
The original was a drabble, an exactly 100 words long story. In English it stretched to 139 words.
Playmates
Years ago at Christmas time my father walked into the living room wearing a huge grin and santa hat, and set down a pet carrier. ”Merry Christmas, Little Man. You wished for a pet.”
I opened the carrier’s hatch. From inside there stared a puppy, quite immobile. It was so still that I understood it to be a plush animal. Suddenly it barked.
”It’s a robot,” father said. ”Dogs are at their cutest while puppies. This one will never grow up, never die. It’ll still be a puppy when I’m an old man.” I played with the dog until father told me to get ready for bed.
I’m rollicking with the puppy again when my father enters the room leaning heavily on a cane. He watches us, smiling. ”Enough for the night boys. Time to brush your teeth, Little Man.”
Took me a moment to ”get it” , nice 🙂
Funny and tragic. Reminds me of the movie ”A.I.”