Sieninevan sukuhauta

Sieninevan sukuhauta, Pikon ja Fantasion uudet seikkailut 6
Yann & Tarrin
Egmont, 2012
ISBN: 978-952-233-558-6

Minulle Piko ja Fantasio tulivat tutuiksi varmaan Non Stopin sivuilta. Ystävyytemme on siten lähes yhtä pitkä kuin Aku Ankan kanssa, joskaan ei yhtä kiihkeä. Esimerkiksi en säilönyt pahvilaatikkoon kilotolkulla Piko ja Fantasio -karkkipapereita, johtuen pääasiassa siitä, ettei sellaisia ollut saatavilla. Joka tapauksessa olen aina pitänyt kovasti tuosta parivaljakosta ja heidän liepeillään pyörivästä sivuhenkilökaartista.

Silti en osannut varautua siihen, millainen kokemus Sieninevan sukuhauta lopulta oli. Sain sen eilen käsiini, luin sen, ja nyt houkuttaa lukea se tänään jo uudelleen. Albumi kuuluu Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjaan, jossa ainakin osa kirjoista sijoittuu uuteen, rinnakkaiseen tarinaversumiin, jossa Piko ja Fantasio vasta tapaavat toisensa. En tiedä kuuluuko Sieninevan sukuhauta samaan jatkumoon, mutta kerronta on tuoretta ja terävää yhtä kaikki. Lucky Luken ja Asterixin myöhempiin edesottamuksiin joltisestikin pettyneenä tervehdin riemulla sitä, miten joidenkin vanhojen ystävien kohdalla uudistuminen on onnistunut yli kaikkien odotusten.

Tarinan keskiöön nousee Sieninevan kreivi sekä tämän Napoleonin-aikainen esi-isä, joka oli jälkipolvensa veroinen keksijä itsekin. Erilaisista sienistä puserrettuja uutteita tykitetään suoneen urakalla, kun tapahtumat vievät sankarimme lumisille vuorille etsimään muinaista muumioprinsessaa. Kolmikon mukaan lyöttäytyy Fantasion vanha toimittajaystävä/-kilpailija Tiina, jonka vanhempi polvi muistanee Kitariinana. Jaloissa pyörii myös susikoiran kokoinen, muinaisegyptiläinen sfinksi.

Kerronta poukkoilee hieman ja viittaa ahkerasti menneisiin tapahtumiin sarjan aiemmissa albumeissa, joten hienoinen keskittyminen on tarpeen. Toisaalta missään vaiheessa ei tullut fiilistä pihalla olemisesta, sen verran taitavasti juonen kannalta oleellisiin seikkoihin viitattiin. Piirrosjälki on yhtä särmää kuin sarjan lengendaarisimman tekijän, Franquinin kädestä. Erityisesti ilmeet osasivat olla hykerryttäviä.

Sieninevan sukuhauta samaan aikaan sekä nostatti minussa nostalgian aaltoja että säväytti tuoreudellaan. Jännitystä, romantiikkaa, seikkailua ja enemmän sieniä kuin Jeff VanderMeerin kirjahyllyssä. Pikon ja Fantasion matkaan lähden mieluusti toistekin. Albumin järjestysnumeron perusteella vähintään viidesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s