Raapale
Vihdoinkin se on valmis, kuuden vuoden työn tulos. Suuri suomalainen tieteisromaani. Luen viimeiset kolme sivua vielä kerran. Lopetus on täydellinen.
Ovikello soi. Huoneeseen astuu viisi mustaviittaista hahmoa. ”Keitä te olette?” huudahdan. ”Ja miten pääsitte sisään? Ovihan on lukittu.”
”Kyllä sen pitäisi olla kaikille selvää”, he vastaavat kuorossa.
”Mitä te tahdotte?” tivaan aavistellen kauheita.
He virnistävät pahaenteisesti. ”Me olemme Paikallinen Kirjoittajapiiri ja me tahdomme antaa palautetta.”
”Ei!” karjahdan, mutta on jo aivan liian myöhäistä. Sinne menee kuvauksellinen alku, päättäväinen loppu ja joka toinen lause. Tarinani teurastetaan silmieni edessä.
”Mitä minä nyt teen?” ulvon.
”Jos tiivistät vielä hieman, siitä tulee hyvä raapale.”
Routakoto 