Nukkumatti
On keskiyö. Istun koneella lukemassa Linnunradan rakenteesta. Nukkumatti seisoo selkäni takana jalkaansa naputtaen. ”Aamulla on aikainen herätys”, se sanoo ja heittelee unihiekkaa. ”Menehän nukkumaan.”
Hieraisen hieman silmiäni ja kurkkaan Facebookiin, ihan vain hetkeksi. Salakavalasti kello tulee kaksi. ”Ehdit nukkua enää vain viisi tuntia”, Nukkumatti provoaa. ”Kone kiinni ja pää tyynyyn!”
”Ihan kohta” mutisen. ”Tämä pyramididokumentti loppuu kohta.”
”Käytetään sitten kovia otteita” sanoo Nukkumatti ja katoaa.
Uuden nettiroolipelin betatestaus katkeaa, kun joku koputtaa olkapäähäni. Käännyn. Edessäni on parimetrinen lihaskimppu. Korvissa roikkuu unisiepparit, farkkutakin rinnassa on nappi ”Höyhensaaret tai kuolema”.
”Nukkumasa, terve.” Hän vetää takin hihaa ylös. ”Seuraavaks ohjelmassa neljä tuntia tajuttomuutta.”
(Nukkumasa seikkailee myös tarinoissa Kahvikatko ja Tuotantokatko.)
Routakoto 
Rupesin miettimään, että mikä mahtaa olla yhdistävänä näissä raapaleissa, joista tykkään. Yksi selkeä piirre näyttäisi (ainakin näin ihan äkkiseltään iltakoomassa ajateltuna) olevan keskustelu, vuorosanat, lainausmerkit. Jatkan ajatuksen pyörittelemistä.