Kahvikatko
”Saatko sinä levättyä kunnolla?” tutkimusapulaiseni kysyy. Murahdan ja ryystän kahvia. ”Taidat nukkua vain pari tuntia yössä.”
Juon mukini tyhjäksi. ”Hyvin se riittää.”
Esimieheni ojentaa minulle paperinipun. ”Tässä on eilen kirjoittamasi raportti kationi-anionisysteemin autoprotolyysistä.”
”Entä sitten?”
”Me tutkimme fonetiikkaa.”
”Minä kirjoitan sen uusiksi.”
”Se ei ole ongelman ydin, vaan jatkuva univajeesi. Juot päivässä kaksi litraa kahvia.”
”Juon minkä juon.”
”Sinulla on kofeiiniongelma. Myönnä se.”
”Höpsis.”
”Et jätä paljon vaihtoehtoja. Kutsuimme ammattiauttajan.”
Varjo lankeaa ylitseni. Käännyn. Edessäni seisoo jättiläinen mieheksi. T-paidassa lukee ”Insomnia on asennevamma”.
”Kuka sinä olet?”
”Nukkumasa, terve. Nyt alkaa katkaisuhoito. Jokaista kupillista seuraa katkennut sormi. Taisitkin jo juoda yhden?”
Routakoto 
Tilanteeseen suhteuttamatonta, autorisoimatonta väkivaltaa? Juu, se toimii aina.
Se on nukkumasan MO. https://routakoto.com/2012/04/30/raapale-121/
”Me tutkimme fonetiikkaa.” Jotenkin ajattelen tuon kaurismäkeläisen vakavasti ja ilmeettömästi sanottuna. Reeeeeps.