Vapaapudotus
Tivolin sisällä tarkistan tyttöjen lippurannekkeiden sisäpinnat kontrollipiirien varalta. Sitten pidän pienen puhuttelun.
”Muistakaa, karusellin rakenne ei kestä kovin pitkään kymmentä kierrosta sekunnissa.” Milla nyökkää.
”Eikä maailmanpyörällä sitten lähdetä ajelemaan”, jatkan.
”Joo joo, isi”, vastaa Meri ja molemmat juoksevat tiehensä.
”Soittakaa, jos tulee jotain!” huikkaan perään ja suuntaan kahvioon.
Menossa on kolmas mukillinen sumppia, kun puhelin helähtää.
”Me löydettiin tosi kiva laite”, selittää Milla. ”Se nousee hitaasti ylös ja sitten ihan yhtäkkiä se putoaa alas. Ihan lopussa se hidastaa.”
”Vielä ylemmäs!” huutaa Meri taustalla.
Ylemmäs. Aavistellen pahaa nostan katseeni. Jossain kilometrin korkeudessa pieni koppi pysähtyy ja lähtee putoamaan.
”JEEE!” kuuluu puhelimesta.
Routakoto 
Nää on kyllä ihan takuuvamaa settiä. Millat ja Merit uppoaa muhun kuin häkä 😀