Cowboys & Aliens

Freddy Krueger goes hi-tech

Cowboys & Aliens (2011)
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde
Ohjaus: Jon Favreau

Jostain syystä odotin animaatiota. Sellaista pientä reipashenkistä seikkailua, jopa hupailua. Komediaa, joka revittelee kahden genren parhaimpien konventioiden kanssa ja vyöryttää katsojan yli mahtavan populaarikulttuurireferenssien kavalkadin. Ehkäpä jotain perheen nuoremmallekin polvelle.

Lyhyesti, olin väärässä. Perinteinen liveleffa ja ensimmäisen viiden minuutin aikana jo tylyä väkivaltaa. Kolme raatoa pitkin maastoa eikä päähenkilön ilme juuri edes värähdä. Näillä mennään.

Päähenkilö (Daniel Craig) on muistinsa menettänyt mies, joka herää erämaassa ampumahaava kyljessään ja outo metallinen laite ranteensa ympärillä. Päästyään pikkukylään hän joutuu hankaluuksiin paikallisen karjaparonin pojan kanssa ja päätyy selliin, jolloin hänen henkilöllisyytensä selviää. Hän on Jake Lonergan, etsintäkuulutettu ryöväri ja muutoinkin häijy mies. Amnesia ei, muuten, estä miestä toimimasta perusluontonsa mukaisesti, kuten alku jo antaa ymmärtää.

Lisää ongelmia kehkeytyy, kun paikallisten pelkäämä kovaluu, karjaparoni-eversti Woodrow Dolarhyde (Harrison Ford) ratsastaa miehineen hakemaan poikansa kotiin. Samalla hänelle selviää, että hänen kultaansa varastanut mies, Jake, on käytännössä kosketusetäisyydellä. Jännitys tiivistyy ennakoiden kahden vahvan miehen yhteenottoa.

Siinä kohtaa taivas lyö tulta ja muukalaiset iskevät kuin Daltonit pankkiin. Ihmisiä lassotaan surutta ufojen kyytiin, abduktiota lännen malliin. Sen jälkeen tarina vie yhdistetylle pelastus- ja kostoretkelle, jolta ei puutu epätodennäköisiä liittolaisia tai vaarallisia tilanteita, genren perinteitä noudattaen. Mukana kuljetetaan noin kymmentä jollain tavalla merkittävää tyyppiä, joille annetaan pientä luonnetta tai joita käytetään toisen hahmon tarinan edistämiseen. Loput ovat tykinruokaa, jolle onkin kova kysyntä loppua kohden.

Close encounters of the sixshooter kind

Cowboys & Aliens on vakava yritys naittaa kovaksikeitetty western jonkin selvästi scifistisen elementin kanssa. Jo ideasta ja yrityksestä pitää nostaa lehmipojun hattua, tai avaruuskypärää.

Täydelliseksi liitto ei muodostu. Länkkärifiilistä tarjoillaan visuaalisesti ja teemallisesti, mutta scifi jää tossun alle. Spekulatiivisuutta edustaa ihmisiä kaappailevat muukalaiset, joilla on oma raketti kanjonissa piilossa. Niillä vain ei tehdä mitään, mikä aiheuttaisi sen suurempaa sense of wonderia. Alienin rooliksi jää persoonaton pahistelu ja olla oikeutetun vihan kohde.

Tympeämpi veto on uhan tarpeeton liioittelu. Vaakalaudalla on jo toisaalta monen pelastusjoukolle tärkeän ihmisen saaminen takaisin hengissä, toisaalta henkilökohtaisen kostoretken suorittaminen. Siinä on aivan tarpeeksi syytä lähteä sotaan. Siltikin juoni on pakko säätää niin, että jos rumat jäpikkäät pääsevät karkuun, koko Maapallo on tuhon oma.

Samanlainen tilanne oli Kuninkaan paluussa. Aragornia motivoitiin kertomalla, että Arwen oli kuolemassa Sauronin aiheuttamaan pahuusmyrkytykseen tai jotain yhtä fiksua. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka koko Keski-Maan suistuminen ikuiseen pimeyteen Sauronin voittaessa ei riittäisi yllykkeeksi. Näiden juonikuvioiden kyhääjät varmaan uskovat, että ihmiset voivat todella antaa sen 110% jos vain oikeasti haluavat.

Ohjauksesta ja kuvaustyylistä välittyi mukavan kotoinen italofiilis alusta loppuun. Tässä oli paluuta niihin muutamaan spagettilänkkäriin, jotka minä olen sattunut näkemään. Nostalgia, todellinen tai kuviteltu, kantaa jo itsessään aika pitkälle.

Craigin ja Fordin roolityöskentely on ässää, mutta siinä missä Lonergan saa olla alun lupaama jäyhä kostaja, Dolarhyde saa enemmän inhimillisiä piirteitä kuin mitä ennakko-odotukset edellyttäisivät. En ole sanomassa, etteikö kovan pojan maineella varustetusta hahmosta saisi löytyä myös pehmeyttä, mutta juuri mikään retkellä tapahtuva ei puolla kuvaa anteeksiantamattomasta omankäden oikeutta jakavasta patriarkasta. Olisin mielelläni nähnyt Fordin vetämässä tylympää roolia.

Alkupään rajaseutujen henki vetosi enemmän kuin lopun geneerinen toimintajytke. Hyvän näyttelijät kuitenkin paikkasivat paljon ja loppusaldo jäi selvästi plussan puolelle. Seuraavaksi pitää kaivaa esiin jostain sama tarina sarjakuvana ja suorittaa vertailevaa tutkimusta.

Kovin aines etualalla, taustalla kalliota

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s