Jasmiinihärdelli
”Isi, mitä on jasmiiniriisi?”
”Se taitaa olla sellaista pitkäjyväistä riisiä. Menkääs nyt ulos leikkimään.”
”Kuinka pitkää? Kilometri?”
”No vaikka. Ulos nyt.”
Jatkan kirjahyllyn järjestelyä. Radiosta tulee musiikkia, sitten uutiset. Mihin ne Liken kirjat joutuivat? Entä Uusrahvaanomaiset antologiat? Lattialla jököttää vain metrin pino fonttisarjaa.
”…Kuu on pysähtynyt. Haastattelimme Esko Valtaojaa, joka…”
Juoksen takapihalle. ”Milla! Meri! Mitä te teette?”
”Me otettiin sellainen Jasmiini!”
”Ja sitten me tehtiin siitä kilometrin mittainen.”
”Ja pitempi, että se ylettyy Kuuhun.”
”Nyt me kiivetään sinne. Meillä on avaruuskypärätkin.”
Kummallakin on päässään iso kultakalamalja.
”Vedetään nyt kuitenkin tämä riisinjyvä alas. Vuorovesien takia.”
”Ja ihmissusien!”
Aivan. Huomenna on täysikuu.
Routakoto 