Avainsana-arkisto: teleportaatio

Raapale 348 – Portaali (13.12.)

Portaali

Tarkastan varusteeni ja raportoin ryhmänjohtajalle. ”Pommi valmiudessa, sir!” Kersantti Nichols nyökkää. Merkkiääni kajahtaa. Otan asennon.

”Tiedätte tehtävänne.” Kenraali Armstrongin ääni kaikuu hallissa. ”Siirrytte kohteeseenne ja toimitte ohjeiden mukaan. Kotimaailmamme vapautus riippuu teidän onnistumisestanne. Onnea.”

Oma tehtäväni on helppo. Aloitusmerkistä aktivoin portaalin. Sinertävä kehä nousee eteeni. Astun läpi. Pudotan atomilatauksen hämmentyneiden valloittajien keskelle ja astun rauhallisesti portaalista takaisin.

Suljen portaalin. Katseeni kiertää hallia. Sadat, tuhannet portaalit loistavat kaikkialla ympärilläni. Satatuhatta sinertävää kehää, joista jokainen johtaa komentokeskukseen, laboratorioon, tukikohtaan.

Portaalit vilkahtelevat sammuksiin yksi toisensa jälkeen sotilaiden palatessa.

”Vaihe kaksi”, kenraali komentaa. ”Valtausaalto liikkeelle!”

Avaamme portaalit uudestaan. Satatuhatta kehää. Tänään otamme planeettamme takaisin.

Mainokset

Raapale 90 – Muuttoapu (30.3.)

Muuttoapu

”Voidaanko mennä huomenna uimaan?” kysyy Milla Star Trekin jälkeen.

”Huomenna ei onnistu. Pitää auttaa kaveria muuttamaan Lahdesta Turkuun.”

”Mutta sen jälkeen?” utelee Meri.

”Siihen menee koko päivä. Ensi viikolla sitten.”

Vaikka herätys on aikaisin, havahdun silti puhelimen pirinään.

”Kuule, ei tarvitsekaan ajaa tänään Lahteen.”

”Mitä, onko muutto peruttu? Sairastuiko joku?”

Hetken on hiljaista. ”Ei kun muutto on hoidettu jo. Koko kämppä.”

Aavistan pahaa. Milla uteli materiansiirrosta ja Meri väsäili jotain iltasadun aikana.

”Tarkoitan nimenomaan kämppä. Koko talo on keskellä Kupittaan puistoa. Nyt pitää mennä, poliisi on ovella. Ilmoita muulle muuttoporukalle.”

Samassa saan rantapallosta päähäni. ”Uimaan!”

Myönnän. Tämän kuopan kaivoin itse.

Raapale 7 – Pienet kissat (7.1.)

Pienet kissat

Kun vein roskapussin ulos, löysin katoksesta kissoja. Niillä oli pahvinen talo, joka mahtui hyvin kämmenelleni. Kissat itse olivat peukalonpäätä pienempiä. Vein ne kotiini.

Laitoin talon kissoineen pesuvatiin. Lattialle en niitä voinut päästää, kissat olisivat kadonneet sohvan alle ja muihin pimeisiin nurkkiin. En halunnut astua sellaisen päälle.

Etsin lastenleluista pienimmät mahdolliset lautaset vesikupeiksi. Pelkäsin, että isompaan ne olisivat hukkuneet. Syötäväksi pilkoin ohuita kinkunsiivuja. Jouduin teroittamaan veitsen, jotta saisin riittävän kapeita paloja.

Seuraavana aamuna löysin vain tyhjän talon pesuvadissa. Tajusin nähneeni unta.

Myöhemmin päivällä huomasin kolme kissoista kirjahyllyssä. Yksi jyrsi Sinisalon kulmaa. Valon välähdys. Neljä kissaa. Ne mokomat osasivat telesiirtyä.

Huokaisin. Kirjaparkani.