Avainsana-arkisto: Kiyohiko Azuma

Azumanga Daioh 4

Azumanga Daioh 4Azumanga Daioh 4
Kiyohiko Azuma
Suomennos: Antti Grönlund, Juha Mylläri
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-15627

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös Azumanga Daioh. Viimeinen kouluvuosi vyöryy kohti loppuaan ja oppilaiden pitää miettiä, mitä seuraavaksi. Ulkomaille opiskelemaan, paikalliseen yliopistoon vaiko suoraan Interpoliin? Kalapuikonpyydystäjäksi tosin pääsee ilman kokeitakin.

Neljäs pokkari kattaa aikavälin kesäkuusta helmikuuhun ja valmistujaisiin. Meno alkaa siis perinteisellä vierailulla Chiyo-chanin kesähuvilalla. Jostain käsittämättömästä syystä, lähinnä käytännön pakosta, Tanizaki-opettaja päästetään taas rattiin. Tälläkään kertaa kukaan ei pääse hengestään, mutta toivon totisesti, ettei kukaan kyytiläisistä turhaan tuhlannut rahaa lottoon loppuvuonna. Heidän hyvän onnensa saldo ei vain loppunut, vaan meni jo pahasti miinukselle.

Azumanga Daioh 4 ammattiViimeisen vuoden kohokohta on epäilemättä luokkaretki Okinawalle, jossa toisia kiehtoo iriomote-kissat, toisia merimakkarat. Tämä johtaakin pokkarin pitkään tarinaan, jossa Sakaki vihdoin saa elämäänsä oman lemmikin. Aiemminhan hänen suhteensa kissaeläimiin on ollut ongelmallinen, jos purruksi joutuminen sellaiseksi lasketaan.

Tämän kirjan myötä moni aiemmista osista tuttu juonikuvio saatetaan jonkinlaiseen päätökseen. Urheilupäivään tulee mukaan leivänsyöntikilpailu, Tanizaki saa syntymäpäivälahjan ja Kaorin pääsee, edes muutamaksi hetkeksi, lähelle ihastustaan Sakakia. Tästä muuten hatunnosto. Kerrankin tyttöjen välinen, joskin yksisuuntainen, ihastuminen, joka vain on, luonnollisena osana muuta elämää.

En arvannut, että mangastrippisarja ehtisi neljän osan aikana päästä ihon alle, joskin ennakoivia tapauksia on ollut aiemminkin (hurahdin muun muassa Maison Ikkoku -sarjaan joskus vuosia sitten.) Näin kuitenkin kävi, minkä huomasin siitä haikeasta fiiliksestä, kun viimeisen sivun käänsin. Aika aikansa kutakin, ymmärrän toki, mutta silti jäin haluamaan tietää, mitä oppilaille ja opettajille sitten tapahtui.

Hyvä tarinanikkari osaa lopettaa, ennen kuin taso lähtee laskemaan, ja osaa myös jättää lukijan nälkäiseksi, haluamaan lisää. Kiyohiko Azuma onnistui ainakin minun kohdallani. Tätä absurdia kreisimenoa tulee ikävä.

Advertisement

Azumanga Daioh 3

Azumanga Daioh 3Azumanga Daioh 3
Kiyohiko Azuma
Suomennos: Antti Grönlund, Juha Mylläri
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-1561-0

Kouluvuodet vierivät ja tytöt kasvavat, Chiyo-chanistakin tulee 12-vuotias. Jotkin asiat sen sijaan pysyvät samoina, etenkin pölvästit. Niitähän Azumanga Daioh’n maailmassa tunnetusti riittää. Ja meno senkun karkaa lapasesta entistä enemmän, jos mahdollista.

Onko se lintu? Leija? Lentokone?

Onko se lintu? Leija? Lentokone?

Tarjolla on perinteinen urheilupäivä, jossa toisiaan vastassa on luokkia enemmän luokanvalvojat. Armoa ei anneta, sillä vaakalaudalla on avoin baaripiikki ja mahdollisesti jopa yakiniku-illallinen. Toinen ruutuaikaa saava tapahtuma on koulujuhla, johon jokainen luokka kehittää jotain omaa. Edellisenä vuonna Tanizakin luokka järjesti pehmoeläinnäyttelyn, nyt ehdolla on pehmoeläinteemainen kahvila. Mutta jostain keskusteluun aina pesiytyy kuolleiden eläinten haamut, tai vähintäänkin kahvila, jossa asiakkaita säikytellään, kun he ovat juomassa.

Palaamatta aiempiin pokkareihin on paha sanoa, onko sarja itsessään muuttunut hauskemmaksi vai ovatko hahmot tulleet niin tutuiksi, että hienovaraiset huumorinripaukset kutkuttavat aiempaa enemmän. Joka tapauksessa löysin monta strippiä, joille nauroin ääneen. Jälkimmäisen puolesta puhuu se, että valitessani skannattavaa näytestrippiä päädyin hyppäämään parhaimpien yli, koska erillisinä palikoina en usko niiden olevan sarjaa tuntemattomien mielestä lainkaan niin hauskoja.

Edelleenkään en meinaa aina osata erottaa tummatukkaköörin kaikkia jäseniä toisistaan. Onnekseni Kaorin joutuu toiselle luokalle kuin muut, herra Kimuran oppilaaksi. Kaorinilla tosin saattaisi olla asiasta eriävä mielipide.

Huomaan tykästyneeni Azumangan hahmoihin siinä määrin, että nyt on jo haikea olo, vaikka pokkareita on vielä yksi käsittelemättä. Kiyohiko Azuma on onnistunut luomaan elävän kaartin persoonallisia luokiolaisia, oppilaineen opettajineen kaikkineen.