Azumanga Daioh 4
Kiyohiko Azuma
Suomennos: Antti Grönlund, Juha Mylläri
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-15627
Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös Azumanga Daioh. Viimeinen kouluvuosi vyöryy kohti loppuaan ja oppilaiden pitää miettiä, mitä seuraavaksi. Ulkomaille opiskelemaan, paikalliseen yliopistoon vaiko suoraan Interpoliin? Kalapuikonpyydystäjäksi tosin pääsee ilman kokeitakin.
Neljäs pokkari kattaa aikavälin kesäkuusta helmikuuhun ja valmistujaisiin. Meno alkaa siis perinteisellä vierailulla Chiyo-chanin kesähuvilalla. Jostain käsittämättömästä syystä, lähinnä käytännön pakosta, Tanizaki-opettaja päästetään taas rattiin. Tälläkään kertaa kukaan ei pääse hengestään, mutta toivon totisesti, ettei kukaan kyytiläisistä turhaan tuhlannut rahaa lottoon loppuvuonna. Heidän hyvän onnensa saldo ei vain loppunut, vaan meni jo pahasti miinukselle.
Viimeisen vuoden kohokohta on epäilemättä luokkaretki Okinawalle, jossa toisia kiehtoo iriomote-kissat, toisia merimakkarat. Tämä johtaakin pokkarin pitkään tarinaan, jossa Sakaki vihdoin saa elämäänsä oman lemmikin. Aiemminhan hänen suhteensa kissaeläimiin on ollut ongelmallinen, jos purruksi joutuminen sellaiseksi lasketaan.
Tämän kirjan myötä moni aiemmista osista tuttu juonikuvio saatetaan jonkinlaiseen päätökseen. Urheilupäivään tulee mukaan leivänsyöntikilpailu, Tanizaki saa syntymäpäivälahjan ja Kaorin pääsee, edes muutamaksi hetkeksi, lähelle ihastustaan Sakakia. Tästä muuten hatunnosto. Kerrankin tyttöjen välinen, joskin yksisuuntainen, ihastuminen, joka vain on, luonnollisena osana muuta elämää.
En arvannut, että mangastrippisarja ehtisi neljän osan aikana päästä ihon alle, joskin ennakoivia tapauksia on ollut aiemminkin (hurahdin muun muassa Maison Ikkoku -sarjaan joskus vuosia sitten.) Näin kuitenkin kävi, minkä huomasin siitä haikeasta fiiliksestä, kun viimeisen sivun käänsin. Aika aikansa kutakin, ymmärrän toki, mutta silti jäin haluamaan tietää, mitä oppilaille ja opettajille sitten tapahtui.
Hyvä tarinanikkari osaa lopettaa, ennen kuin taso lähtee laskemaan, ja osaa myös jättää lukijan nälkäiseksi, haluamaan lisää. Kiyohiko Azuma onnistui ainakin minun kohdallani. Tätä absurdia kreisimenoa tulee ikävä.