Azumanga Daioh 3

Azumanga Daioh 3
Kiyohiko Azuma
Suomennos: Antti Grönlund, Juha Mylläri
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-1561-0

Kouluvuodet vierivät ja tytöt kasvavat, Chiyo-chanistakin tulee 12-vuotias. Jotkin asiat sen sijaan pysyvät samoina, etenkin pölvästit. Niitähän Azumanga Daioh’n maailmassa tunnetusti riittää. Ja meno senkun karkaa lapasesta entistä enemmän, jos mahdollista.

Tarjolla on perinteinen urheilupäivä, jossa toisiaan vastassa on luokkia enemmän luokanvalvojat. Armoa ei anneta, sillä vaakalaudalla on avoin baaripiikki ja mahdollisesti jopa yakiniku-illallinen. Toinen ruutuaikaa saava tapahtuma on koulujuhla, johon jokainen luokka kehittää jotain omaa. Edellisenä vuonna Tanizakin luokka järjesti pehmoeläinnäyttelyn, nyt ehdolla on pehmoeläinteemainen kahvila. Mutta jostain keskusteluun aina pesiytyy kuolleiden eläinten haamut, tai vähintäänkin kahvila, jossa asiakkaita säikytellään, kun he ovat juomassa.

Palaamatta aiempiin pokkareihin on paha sanoa, onko sarja itsessään muuttunut hauskemmaksi vai ovatko hahmot tulleet niin tutuiksi, että hienovaraiset huumorinripaukset kutkuttavat aiempaa enemmän. Joka tapauksessa löysin monta strippiä, joille nauroin ääneen. Jälkimmäisen puolesta puhuu se, että valitessani skannattavaa näytestrippiä päädyin hyppäämään parhaimpien yli, koska erillisinä palikoina en usko niiden olevan sarjaa tuntemattomien mielestä lainkaan niin hauskoja.

Edelleenkään en meinaa aina osata erottaa tummatukkaköörin kaikkia jäseniä toisistaan. Onnekseni Kaorin joutuu toiselle luokalle kuin muut, herra Kimuran oppilaaksi. Kaorinilla tosin saattaisi olla asiasta eriävä mielipide.

Huomaan tykästyneeni Azumangan hahmoihin siinä määrin, että nyt on jo haikea olo, vaikka pokkareita on vielä yksi käsittelemättä. Kiyohiko Azuma on onnistunut luomaan elävän kaartin persoonallisia luokiolaisia, oppilaineen opettajineen kaikkineen.