Avainsana-arkisto: Edgar P. Jacobs

SX-1:n vastaisku

Blake ja Mortimer Miekkakalan salaisuusMiekkakalan salaisuus, Osa 3: SX-1:n vastaisku
Edgar P. Jacobs
Egmont, 2012
ISBN: 978-952-233-604-0

Jos ensimmäinen osa oli pakomatkaa ja toinen osa pelastusoperaatiota, Miekkakalan salaisuuden kolmas osa SX-1:n vastaisku on sotaa. Tähän asti yhteenotot ovat olleet kahinoita, joista vähintään toinen osapuoli on halunnut livistää heti tilaisuuden tullen. Nyt kumpikin puoli astelee areenalle putkenpätkiä kaltereihin kolisuttaen ja riitaa haastaen. Turpasauna on jo lämpiämässä.

Vastarintaliikkeellä on Hormuzinsalmen kieppeillä salainen tukikohta, joka on pullollaan aikansa huipputeknologiaa, valtavia voimaloita, tuotantohalleja, aseita ja tutkimuslaboratorioita. Nyt kun Mortimer on saatu piirustuksineen johtamaan ympäri maailmaa koottujen huipputeknikoiden joukkoa ja rakentamaan salaperäistä Miekkakalaa, Keltaisen valtakunnan yliherruus on kaikkea muuta kuin taattu.

Sabotöörit nurkissamme häärii

Sabotöörit nurkissamme häärii

Aina siihen hetkeen saakka, kun vinosilmien sabotööri pääsee mellastamaan tukikohdassa ja sen sijainti uhkaa paljastua. Pian lähialueilla alkaa parveilla järeämmän luokan hyökkäyskalustoa, mutta Mortimer tarvitsee enemmän aikaa Miekkakalan valmiiksi saattamiseen. Aikaa, joka ostetaan verellä. No, veri on vulgääriä eivätkä herrasmiehet huou hurmetta. Ostetaan se aika sitten aivan törkeällä määrällä räjähteitä.

Jälleen vauhti huimaa päätä. Asetelmat muuttuvat ja vaara seuraa toistaan kiihkeällä tahdilla, joka ei hellitä kuin vasta lopussa. Miekkalan salaisuus on kronologisesti ensimmäinen Blake ja Mortimer -seikkailu, ja nyt haluaisinkin kovasti lukea näitä lisää. Pystyykö Edgar P. Jacobs pitämään tykitystä yllä myöhemmissäkin tarinoissa? Kyseessähän on 40-luvun loppupuolen seikkailusarjakuva, jonka rytmitykseen ovat epäilemättä vaikuttaneet menneiden vuosikymmenten strippisarjat.

Joskus joku kielsi Basam Dandua olemasta turhan vaatimaton. Mielestämme se oli pieni virhe.

Joskus joku kielsi Basam Dandua olemasta turhan vaatimaton. Mielestämme se oli pieni virhe.

Tyylillisesti kuva on pelkistettyä. Mukana on vain tarpeelliset elementit eikä esimerkiksi varjostusta käytetä kikkailuun. Itselleni piirrostapa tuo kaikkein eniten mieleen Tintin, ja tämä puhtaasti positiivisessa mielessä. Aku Ankan jälkeen ja ennen Marvelia minulla oli Asterix / Lucky Luke / Tintti -kausi ja nyt huomaan, että olisin nauttinut Blaken ja Mortimerin seikkailuista jo vuosia sitten, jos olisin vain ymmärtänyt niitä antikvariaateista ostaa. Myönnän tarttuneeni Kvaakissa Blake ja Mortimer -arvostelunakkiin epäröiden ja hieman pitkin hampain. Olin joskus aikoinani muodostanut täysin perusteettoman mielipiteen, että tämä sarja ei kiinnostaisi. Nyt voin vain tyytyväisenä todeta olleeni väärässä.

Riippuen siitä, kuinka paljon haluaa tulkita lähdemateriaalia, albumeista voi löytää valkoisen miehen ylivaltaa, kolonialismia ja rasismia. Todelliset toimijat, päivän pelastajat, ja itseasiassa ainoa aikaansaapa konna, ovat kaikki valkoisia. Muut pigmentit palvelevat sahibeja parhaan kykynsä mukaan. Tukholman kulttuuritalon linjaa seuraten nämäkin albumit pitäisi kieltää ja polttaa, mutta kuka tahansa fiksu ihminen osaa nähdä eron nykypäivän ja yli 60 vuotta vanhan maailman välillä. Kaikkea lukemaansa ei tarvitse omaksua, sen voi sen sijaan tuomita tyhmäksi historialliseksi toiminnaksi, jonka virheistä voidaan oppia. Seikkailun taas voi ottaa vain seikkailuna.

Miekkakalan salaisuus on sarjana vauhdikkaan viihdyttävä kokemus. Jään innolla odottamaan, josko Blake ja Mortimer jaksavat heilua suomeksi vielä jatkossakin.

Mainokset

Mortimerin pako

Mortimerin_pakoMiekkakalan salaisuus, Osa 2: Mortimerin pako
Edgar P. Jacobs
Egmont, 2011
ISBN: 978-952-233-382-7

Edellisen albumin lopussa Blake ja Mortimer vetävät copperfieldit vinosilmille ja katoavat jälkiä jättämättä. Nyt jatketaan tästä. Parin verityön myötä kaupungissa räjähtää täysi härdelli ja sankarimme painuvat jatkamaan sitä, minkä parhaiten osaavat, nimittäin pakenemista.

Lyhykäisyydessään, Blake onnistuu, Mortimer ei. Ensimmäinen liittyy vastarintaliikkeeseen, jälkimmäinen taas päätyy eversti Olrikin vastentahtoiseksi vieraaksi. Salaperäisen Miekkakalan piirrustukset kiinnostavat kaikkia edelleen, eikä vähiten kukkona tunkiolla pörhistelevää Basam-Dandua, joka on kovasti tyytymätön Olrikin onnistumisprosenttiin. Tiukan kehityskeskustelun jälkeen ilmassa väräjää pienoista jännitettä ja Olrik alkaa haaveilla paikasta kalifina kalifin paikalla.

Jo albumin nimi, Mortimerin pako, kertoo, että nyt istutaan jumiksessa ja sieltä pitäisi päästä pois. Jellonan osa tarinasta pyörii siis tämän dilemman ympärillä eikä kerronta voi millään tykittää samalla tempolla kuin alkuosassa Uskomaton takaa-ajo. Ei tästäkään kertomuksesta vaiheita puutu ja liikkumaan kykenevät yksiköt mennä päristelevät autoin, ratsain, sukellusvenein, lentokonein… Niin, aika paljon tapahtuu ottaen huomioon, että keskeinen hahmo istuu suuren osan ajasta posessa.

Muuta maailmaa ei näytetä lainkaan. Kaikki suuret toimijat kuten valtiot on alistettu ja vastarinta tekee näkymätöntä myyräntyötään, mistä kuullaan vain raportteja. Kerrotaan, ei näytetä. Kerrontateknisesti tämä ratkaisu jättää toivomisen varaa, mutta Jacobs onnistuu kyllä pitkillä tekstinpätkilläkin loihtimaan vakuuttavia mielikuvia. Toinen asia, jonka hän onnistuu loihtimaan, on ainakin yksi kolossaalinen juoniaukko. Yöllä kun maisema ei näy kovin tarkkaan.

Pidemmässä tarinassa Mortimerin pako on välinäytös rajun alun ja toivottavasti vauhdikkaan lopetuksen puserruksessa. Nähtäväksi jää, kuinka eeppinen loppuselvittelystä tulee. Ja mikä kosmio se mystinen Miekkakala oikein on?.

Uskomaton takaa-ajo

Blake ja Mortimer Uskomaton takaa-ajoMiekkakalan salaisuus, Osa 1: Uskomaton takaa-ajo
Edgar P. Jacobs
Egmont, 2010
ISBN: 978-952-233-364-3

Blake ja Mortimer on vanhaa eurooppalaista sarjakuvaa ja sellaisenaan oman aikansa tuotos. Tämä on yksi tapa sanoa, että rasismia esiintyy kertojan sitä mitenkään kritisoimatta. Tällä kertaa asialla ovat inhat, keltanaamaiset vinosilmät, joita johtamaan tarvitaan toki valkoihoinen vihulainen. Tämä joko nyppii, missä tapauksessa sarjis kannattaa jättää hyllyynsä, tai sitten lukija kuittaa tilanteen historiallisena jäänteenä ja nauttii seikkailusta.

Tarina avataan suurella uhalla. Vallananastaja Basam-Dandu on perustanut ”Keltaisen valtakunnan” Tiibetiin ja hautoo siellä kauheita maailmanvalloitukseen tähtääviä suunnitelmia. Apunaan hänellä on katala eversti Olrik, jota huolettaa salaperäinen ihmease, Miekkakala, jonka kimpussa MI5:n upseeri Blake ja professori Mortimer ahertavat.

...pelkurimaisten suorasilmäisten valkonaamojen piilotellessa loukoissaan.

…pelkurimaisten suorasilmäisten valkonaamojen piilotellessa pimeissä loukoissaan.

Näistä lähtökohdista on helppo arvata, miten tarina etenee. Sankarikaksikkomme ryhtyy epäilemättä huimaan uhkayritykseen ja käytännössä kaksin estävät vallanhimoista vinosilmää toteuttamasta maailman orjuuttavaa suunnitelmaansa. Katsokaas, olen lukenut sarjakuvia ennenkin. Sitten sivulla 8 hyökkäys alkaa ja maailman pääkaupungit pyyhitään maailmankartalta olemattomiin rajuilla ohjushyökkäyksillä ja atomitulella.

Hetkinen…?

Blake ja Mortimer saavat pakattua projektinsa lentokoneeseen ja nipin napin pääsevät karkuun Lontoon tuhoutuessa jossain taustalla. Alkaa kiihkeä takaa-ajo, joka ei hellitä hetkeksikään. Vaikka välillä ruudun tukkiikin naurettavaksi paisuteltuun puhekuplaan ahdettu tekstimassa, kerronta ei anna armoa. Pakoa tehdään lentokonein, tankeissa, ratsain ja koko ajan Olrikin käskyläisen hönkivät sankareiden niskaan.

Albumin loppuun, trilogian avaus muuten, päästyäni olin äimänä. Kerronta oli vanhakantaista, mutta samalla uskomattoman kiihkeää. Uusia käänteitä ladottiin lukijan eteen tasaiseen tahtiin päähenkilöiden pyrkiessä pääsääntöisesti vain pakoon. Ei puhettakaan vastahyökkäyksestä tai edes vastarinnasta vielä tähän mennessä. Omituista kyllä, maailman hallintokeskusten totaalista tuhoa ei kommentoida alun jälkeen millään lailla. Luulisi sellaisella asialla olevan edes hieman merkitystä jatkosuunnitelmien kannalta.

Miekkakalan salaisuus: Uskomaton takaa-ajo oli vahva avaus sarjalle joskus vuonna 1946 ja vahvuus on yllättäen säilynyt tähän päivään asti.