Aihearkisto: Raapaleprojekti 2016

Käyttö estetty

Napsautan selaimen käyntiin. Puolet avonaisista täbeistä jättää latautumatta. Olisikohan nimipalvelinongelma? Cache? Keksit? Sitten muistan. Eilinen minäni blokkasi kaikki ajantuhlaussivustot, jotta huominen minäni saisi työt tehtyä.

Nuristen käyn käsiksi hommiin. Oikolukumerkintöjä, lausuntoja, mielipiteitä, korjailuja. Duuni etenee, mutta samalla mietin, mitä helvettiä eilinen minäni oikein ajatteli. Se luuli tekevänsä tulevaisuuden minälleni palveluksen, mutta ei se kyllä siltä nyt tunnu. Aivoni huutavat taukoa, mutta kaikki on estetty. Ei edes Miinaharava toimi.

Ryhdyn väsäämään aikakonetta. Kohta alkaa eilinen läski tummua.

Herään päänsärkyyn. Naama peilissä on kuin perunapelto. Käsivarressa lukee: Kiitos, tulevaisuuden mulkero. Nyt jää työt tekemättä. Ylimääräiseksi kostoksi juon pullon tequilaa. Toivoo, eilinen minäsi.

Tunne meemisi

Kansatieteen graduseminaarissa olisi voinut kuulla meemin putoavan. Professori Salomaa toljotti Ninniä monttu auki. ”Mikä se aihe oli?”

”Purjon asema suomalaisessa mytologiassa koskien demonien kutsuntaa ja hallintaa.” Ninni läväytti tabletin auki ja soitti YouTubesta Loituma Girlin.

”Tuohan on älyttömyyden huippu.”

Ninni tempaisi repustaan mahtavan purjon, pani pyörittäen ja lurautti pätkän Ievan polkkaa. Tyhjälle tuolille ilmestyi siivekäs, terävähampainen, ärisevä demoni. Ninni läimäytti demonia purjolla poskille. ”Käyttäydys siinä.” Sitten hän hymyili professorille. ”Kelpaako?”

”Tuota, aihe on kovin moderni”, professori aloitti. Demoni murisi. ”…ja totuttua todenperäisempi.”

”On tästä kymmentuntinenkin versio”, Ninni uhkasi.

Professori kalpeni. ”Jos vaikka sanoisimme purjon ja pirun olevan etymologisesti samasta juuresta.”

Palkkamurhafaabeli

Karhu ja kyy suunnittelivat palkkamurhaa. Kettu sattui paikalle ja tiedusteli, millaisesta kontrahdista oli kyse.

”Varpunen pyysi teilaamaan marjastajan”, käärme sihisi. ”Se vie kaikki puolukat.”

Kettu virnisti. ”Sehän oli vuonna 1998, kun kumpikaan teistä on viimeksi tappanut ihmisen Suomessa. Tarvitsette vähän muskelia. Sudella on kuulkaas häijy maine.”

Niinpä karhu ja kyy tekivät alihankintasopimuksen suden kanssa. Mutta kun marjastaja näki pienen vilauksen sudesta, se pakeni autolla kaupunkiin. Seuraavana päivänä salolle saapui metsästäjä, joka ampui suden, ja sitten varmuuden vuoksi karhun ja kyynkin. Niin kettu sai kaiken pienriistan

Kyllä kettua nauratti. Idioottikin tiesi, että suden nurjasta maineesta huolimatta sen viimeinen ihmistappo oli 1800-luvulta.

Ellenin avaruuspuku

Muut rakensivat tiedeprojektina aurinkokennoja tai tulivuoria. Minä rakensin lentävän avaruuspuvun, jolla pääsi kiertoradalle asti. Opettaja kuitenkin väitti minun vain pelleilevän.

Välttävä arvosana ärsytti. Päätin näyttää, että pukuni todella toimii. Hakisin kiertoradalta avaruusromua tai vaikka pienen satelliitin todisteeksi. Puin puvun ylleni ja lähdin matkaan.

Aloin miettiä. Opettaja voisi väittää minun löytäneen satelliitin kaatopaikalta. Tarvittiin jotain muuta. Sitten keksin. Kosmonautin nimikirjoitus. Lensin Mirille ja kolkutin.

Kukaan ei avannut. Ehkä siellä ei ollut ketään kotona. Hitsi. Taitoin antennin todistuskappaleeksi ja lähdin takaisin.

”Kuuleeko Baikonur? Täällä Kozyrev. Ette ikinä usko, joku koputti äsken oveen!”

Ei vastausta.

”Baikonur, kuuletteko?”

Mutta miten he voisivat? Ilman antennia.

Maailman hauskin mies

”Miehelläni Paulilla ei ole minkäänlaista huumorintajua”, Helen valitti lääkärille. ”Juhlissa hän ei koskaan naura vitseille tai kerro niitä itse.” Sellainen vaiva hoituisi helposti pienellä operaatiolla, lääkäri vakuutteli.

Leikkaus oli nopea. Etulohkot kytkettiin uusilla tavoilla mielihyväkeskukseen. Paul heräsi hymy huulillaan. ”Palasin juuri höyhensaarilta. Ovatpa käteni kipeät.”

”Eiköhän vitsien taso nouse harjaannuksen myötä”, sanoi tohtori.

Juhlissa Paul pani parastaan. ”Oletteko väsynyt, herr Adler? Silmänne ovat hakaristissä. Hymyilkää, rouva Collins. Ilmeenne on kuin mitäänsanomattoman runkkuhetken määritelmä. Montako kertaa muuten WWF on hinannut teidät takaisin mereen ottaessanne aurinkoa?”

”Mieheni vitsit ovat huonoja”, Helen valitti.

”Pystymme parantamaan huumorintajuttomuuden”, Lääkäri sanoi. ”Mutta emme valitettavasti huonoa makua.”

Pojatkin lukee

Juhannus. Vuokrattiin kesämökki järven rannalta. Tutkittiin taloa ja ullakkoa porukalla. Löydettiin lehtileikkeitä ja polaroidikamera. Leikkeissä kerrottiin kadonneista tyypeistä ja löydetyistä ruumiista. Tappajaa ei koskaan saatu kiinni.

Filmiä oli jäljellä kymmenen kuvaa. Napattiin yksi. Siinä näkyi yksi ylimääräinen hahmo seisomassa rannalla. Mutta eihän mökillä muita ollut. Seuraavassa kuvassa hahmo oli vähän lähempänä, kolmannessa jo saunapolulla.

Mitä tapahtuisi kymmenennen kuvan kohdalla? Päätettiin kokeilla, vaikka hiukan pelottikin. Kuudennessa hahmo oli jo pihapiirissä, kahdeksannessa se seisoi ihan edessä ja kurotti kohti kameraa.

Yhdeksäs kuva.

Joku tööttäsi. Pihaan ajoi auto. Vähäpuheinen kuski nousi autosta ja murskasi kameran robottipääpatsaalla. ”Lukisitte kirjoja”, se hymähti ja ajoi pois.

Leviosa

Kun puolivuotias lapsemme alkoi nukkua kymmenisen senttiä sänkynsä yläpuolella, otimme ensin yhteyttä neuvolaan.

”Kai se menee ohi. Mutta katsokaan tätä kasvukäyrää, siinähän on poikkeama. Kukaan ei saa poiketa käyrältä.”

Etsimme siis apua muualta. Onneksi löysimme Paranormaalit perheet ry:n. Liityimme välittömästi.

Seuraava kokoontuminen oli parin viikon kuluttua. Odotimme innolla tapaamista muiden erikoisten lasten vanhempien kanssa. Vihdoinkin joku, joka ymmärtää levitaation ja ektoplasmavaippojen päälle.

”Tervetuloa. Tärkeimpänä aiheena on ensi viikon myyjäiset. Jokaisen perheen odotetaan leipovan sinne jotakin. Jaamme myyntivuorot pian, mutta ensin sovitaan siitä, kuka tekee mainoksen webbiin.”

Emme ehtineet tutustua kehenkään, ja vaimo päätyi ylläpitämään yhdistyksen nettisivuja. Minä taas vaivaan pullataikinaa.

Lordin kuolema

Positroniaivoinen robottietsivä W4t50n oli kutsunut epäillyt teehuoneeseen. Tutkijat Calvin ja Baley tarkkailivat koetta kontrollihuoneesta.

”Kerroitte lukuisia olettamuksia siitä, kuka murhasi lordi Zirgein, ja syyttelitte toisianne. Taloudenhoitaja Nadia myrkytti teen, ja Andre peitteli jälkiä murskaamalla uhrin kallon krikettimailalla. Andrea käytti savupiippua, bumerangia ja kuminauhaa. Herra Irons vaiheistui kuistin seinän läpi ja ampui ultraäänilaserilla. Vihdoin sain oikean syyllisen selville. Se todella on yksi teistä.”

”Kuka sitten?” Andre tivasi.

”Kysymys on merkityksetön.” W4t50n veti pistoolin esiin. ”Teloitan teidät kaikki. Syyllinen saa rangaistuksensa.”

Kontrollihuoneessa Baley läimäytti otsaansa. ”Unohdimme ohjelmoida W4t50niin robotiikan peruslait.”

”Eikä siinä kaikki”, Calvin sanoi. ”Hänen loppupäätelmänsä ovat pielessä. Skenaariohan oli itsemurha.”

Kiristystä

”Mitä se Jaakko tuolla penkillä mököttää?”

”Sitä tekokättään.”

”Sillähän on ollut se koko se aika kun minä oon sen tuntenut. Eikö se oo jo tottunut?”

”Se sai uuden viime viikolla. Siinä on langaton neuroliitäntä ja kaikki.”

”Eikö se sitten toimi kunnolla?”

”Toimi eiliseen asti. Sitten se häkkeröitiin.”

”Sus siunakkoon. Miten siinä kävi?”

”Viirusmato tuli ja lamautti koko käden. Nyt Jaakon tarttisi siirtää Peipälillä kymmenen pitkoinia niille häkkereille, että ne poistaa sen mälvaren.”

”Jessus mikä summa. Ei ihme että Jaakko mököttää.”

”No ei se nyt sitä. Onhan sillä pätäkkää. Mutta häkkerit ohjelmoi sen käden piippaamaan Jaakon nenää kerran tunnissa. Vähempikin vituttaisi.”

Nuku hyvin

Makaat sängyssä selälläsi. Verhon läpi kajastavan pihalampun vähässä valossa huoneen yksityiskohdat hukkuvat. Olet kiskonut peiton ihan leukaan saakka, vaikka sinulla on kuuma.

Tuijottaako joku sinua? Kuka? Mistä? Et ole varma, mutta kiskot toisen tyynyn pääsi päälle. Vain peiton ja tyynyn rajamaastoon jää pieni ilmarako. Kuuntelet.

Joku hiippailee huoneessa. Seisahtuu sänkysi viereen. Suljetun oven läpi kuulet etäisesti perheesi puhetta. Voisit huutaa heille, muttet uskalla.

Lisää kahahtelua. Kuiskinaa. Sinulla on epämiellyttävän kuuma, muttei puhettakaan että raottaisit peittoasi mistään reunasta. Makaat paikoillasi tietäen, etteivät ne voi huomata sinua, jos et liiku.

Lopulta ne lähtevät. Nukahdat. Tietäen, että ensi yönä ne tulevat taas takaisin.