Tunne meemisi
Kansatieteen graduseminaarissa olisi voinut kuulla meemin putoavan. Professori Salomaa toljotti Ninniä monttu auki. ”Mikä se aihe oli?”
”Purjon asema suomalaisessa mytologiassa koskien demonien kutsuntaa ja hallintaa.” Ninni läväytti tabletin auki ja soitti YouTubesta Loituma Girlin.
”Tuohan on älyttömyyden huippu.”
Ninni tempaisi repustaan mahtavan purjon, pani pyörittäen ja lurautti pätkän Ievan polkkaa. Tyhjälle tuolille ilmestyi siivekäs, terävähampainen, ärisevä demoni. Ninni läimäytti demonia purjolla poskille. ”Käyttäydys siinä.” Sitten hän hymyili professorille. ”Kelpaako?”
”Tuota, aihe on kovin moderni”, professori aloitti. Demoni murisi. ”…ja totuttua todenperäisempi.”
”On tästä kymmentuntinenkin versio”, Ninni uhkasi.
Professori kalpeni. ”Jos vaikka sanoisimme purjon ja pirun olevan etymologisesti samasta juuresta.”
Routakoto 