Kasmasiini
”Voidaanko me katsoa lastenohjelmia?” Milla kysyy.
Virnistän kierosti. ”Toki, mutta ette kaikkia.”
”Miksei muka?” vaatii Meri.
”Koska niitä tulee kolmelta kanavalta yhtä aikaa. Eikä niitä nyt tallenneta minnekään”, torppaan lausumattoman jatkoprotestin suoraan. ”Menette ulos ohjelmien jälkeen.”
Illalla istahdan sohvalle ja avaan television. Päähäni hyökyy yhtenä mylläkkänä sketsejä, murhatutkimusta, pömpöösiä fantasiaa, uutisia kuudella kielellä, aikamatkaseikkailua, dokumentit Vietnamin sodasta, burleskin historiasta ja Pertti Jarlan elämästä sekä kolmesataa musiikkivideota.
Saatuani vihdoin ruudun kiinni käyn ottamassa tupla-annoksen särkylääkettä ja painun nukkumaan. Aamulla käydään tuttu keskustelu.
”Voidaanko me katsoa lastenohjelmia?”
”Toki, mutta vain tietyn määrän.”
”Kuinka monta?” kysyy Meri.
”Sen minkä vartissa ehditte. Sitten ulos.”
Routakoto 