Avainsana-arkisto: pakkasukko

Raapale 97 – Museohanke (6.4.)

Museohanke

Arsenaalini on varsin mittava, vaikka itse sanonkin. Kaikkea löytyy verkoista kivääreihin. Jokaista kohdetta varten tulee valita juuri oikeat välineet, kohteen luonne pitää ymmärtää syvällisesti ja suunnitelmasta on karsittava virhemahdollisuudet.

Hammaskeiju oli helppo, sen siivet takertuivat kärpäspaperiin. Nukkumatin sain satimeen vaanimalla verhon takana ja kalauttamalla kakkosnelosella. Pääsiäispupu taas astui karhunrautaan. Turkkia tosin piti jälkikäteen hieman paikkailla.

Tänä vuonna tavoitteeni ovat korkeat. Hankin ravintolan kylmiöyksikön pakkasukkoa varten, mutta pääkohteeni on joulunajan legenda, itse pukki.

Nykyajan punanuttuinen variantti on tervehtinyt vierailijoita jalustaltaan eteisessä jo pitkään. Nyt kohteeni on vanhempi nuuttipukki. Syötiksi laitan unilääkkeillä terästetyn viinapullon.

Tätä menoa voin parissa vuodessa avata Tarumaisen Museoni.

Mainokset

Raapale 22 – Joka vuosi sama juttu (22.1.)

Joka vuosi sama juttu

Poika piteli rattia itsevarmoin elkein. Marraskuinen ilta, uusi ajokortti, tyhjä tie. Painallus vain ja nopeusmittari nousi jälleen kymmenellä.

Valkopartainen mies seisoi kalliolla ja antoi tuulen tuivertaa ohutta kaapuaan. Hän hengitti syvään viileää ilmaa. Pian oli syksyn aika väistyä.

Isän Nissan puski eteenpäin halkoen peltomaisemaa pitkin valokeiloin. Poika hekumoi vauhdin hurmaa. Polkaisu. Moottori ulvaisi. Polkaisu. Ulvaisu.

Mies nosti kätensä kohti tähtiä ja imi ilmaa keuhkoihinsa. Tuuli kääntyi. Pohjoispuhuri supatti, sitten ärjyi. Talvi!

Kaarre siinsi edessä, mutta poika vain virnisti silmät loistaen.

Huuru purkautui miehen huulilta, laskeutui pelloille, puille, tielle.

Renkaat koskettivat jäätä. Auto jatkoi matkaansa, pitkin peltoa.

Taas talvi yllätti autoilijan.