Aihearkisto: Äänikirja

Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet

Ilmari Rautapää Punavuoren susimiehet 1Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet
Kirjoittaja: Jyrki Pitkä
Lukija: Markku Kuronen
Musiikki: Azra Topcu ja Jyrki Pitkä
Kesto: 31 minuuttia ja 41 minuuttia
Tajunta Media, 2012
ISBN: 978-952-6657-01-1 (osa 1), 978-952-6657-02-8 (osa 2)

Ilmari Rautapää on okkulttinen etsivä, joka heittää välillä keikkaa poliisin piikkiin. Jo pelkkä asetelma tuntuu rennon raikkaalta tuulahdukselta niiltä ajoilta, jolloin kaikki kytät ja etsivät eivät olleen pelkkiä kyynisiä sikoja. Helsingin poliisi tiedostaa, että yliluonnollisia asioita tapahtuu ja niitä varten kannattaa kutsua paikalle asiantuntija. Ilmari on omalla alallaan varsin pätevä eikä Jyrki Pitkä sorru vähättelemään sankarinsa kykyjä tai pane häntä epäonnistumaan vääristä syistä. Tiukkoja tilanteita riittää muutenkin.

Ilmari Rautapää Punavuoren susimiehet 2Tarinan alussa jotain koiruutta on ilmassa. Huono-onninen graafisen alan työntekijä päättää päivänsä lemmikkikoiransa hampaissa ja tutkimuksissa asunto paljastuu olevan täynnä kaikenlaisia esoteerisia artefakteja. Rikosylikonstaapeli Harri Pohjavirta joutuu tunnustamaan voimattomuutensa tapauksen kanssa ja soittaa Ilmarin apuun. Jäljet johtavat Punavuoreen, joka vilisee vaaranpaikkoja eikä etsivämme ole edes pinteestä päästyään turvassa. Itse asiassa koirien muodostama uhka kävi niin kiihkeäksi, että kuunneltuani tarinaa levyltä autossa piti miettiä kahdesti, ihanko tosiaan aion parkkeerata koirapuiston aidan viereen ja kuinka nopeasti pääsen juoksemaan kotiovelle.

Pitkä onnistuu vyöryttämään kahdelle levylle jakautuvaa tarinaa sutjakkaasti ilman löysiä hetkiä. Pidin Markku Kurosen äänestä lukijana ja ajoittain käytetty musiikki loi kerrontaan omaa tunnelmaansa. Kaiken kaikkiaan käteen jäi sellainen fiilis, että levyjä työstettäessä tuotannollinen rima on asetettu korkealle.

Päähenkilön hahmossa on jotain samaa kuin P. A. Mannisen Kapteeni Kuoliossa. Kumpikin toki toimii omillaan ja omista lähtökohdistaan, mutta henkistä yhtäläisyyttä on sen verran, että voisin kuvitella nuo kaksi miestä istumassa kaljalla vertailemassa päivän kokemuksia. ”Ai Tampereella riehui taas Musta Paavi? Helsingissä susiklaani aiheutti härdelliä. Mitähän Turkuun mahtaa kuulua?”

Alkuun en varsinaisesti tiennyt mitä odottaa, mutta Rautapää paljastui kerrassaan mainioksi uudeksi tuttavuudeksi. Kaverista tulee nimenomaan mieleen maineikkaiden pulp-sankareiden arkkityypit, juuri sellaiset jantterit, jotka panevat itsensä likoon ja ratkovat ongelmat, koska kukaan muukaan ei sitä tee. Aavetaajuus-nettikaupassa käydessäni huomasin, että Punavuoren susimiehet on saatavissa myös e-kirjana. Pitääpä jossain vaiheessa lukaista se tekstinäkin.

Seuraavaksi onkin vuorossa neliosainen tarina Rautapää ja perkeleet. Palaan asiaan aikanaan.

Mainittakoon vielä, että jos tällaiset paranormaalit etsivätarinat kiinnostavat, vielä parin päivän ajan voi ennakkotilata ensi vuoden alussa ilmestyvää antologiaa Murhamystiikkaa.

Oivas Repänen – Kainoan musta linna, osa 1

Kainoan musta linna osa 1Oivas Repänen – Kainoan musta linna, osa 1
Kirjoittaja: Juha Jyrkäs
Lukija: Juha Jyrkäs
Kesto: 55 min.
Aavetaajuus, 2013
ISBN: 978-952-6657-22-6

Äänikirja on kenties nykyään vielä sellainen marginaalisempi formaatti, mutta kauas on tultu korvalappustereoiden ja c-kasettien ajoista. Yhä useammalla kulkee pykälässä jokin kapula, johon saa taltioitua äänibittejä välitöntä käyttöä varten. Näin ollen on hienoa, että äänikirjojen kirjo sen kun kasvaa. Kirjastosta lainattavien merkkiteosten lisäksi löytyy myös suoraan äänikirjaksi tehtyä materiaalia. Tarjolla on paitsi paranormaalia dekkaria myös kotimaista taistelufantasiaa.

Oivas, Repänen sukua, on kiivas taistelija, metsien mies. Toisaalta hän haluaa hoitaa omia juttujaan eikä niinkään sekaantua päivänpolttavaan politiikkaan, mutta tiettyjä periaatteita ei rikota. Naista ei hylätä jäiseen erämaahan vihamielisten sotilaiden kynsiin, taistelut käydään loppuun saakka, annettu sana pidetään ja vittuilua ei kuunnella.

Kainoasta kuuluu kummia. Huhujen mukaan aikoja sitten kivikasaksi hakattu musta linna seisoo jälleen, ja toisten puheiden mukaan itse satoja vuosia sitten kukistettu noitakuningatar Moskotar on viskannut kuoleman kaavut yltään ja noussut keräämään itselleen armeijaa. Sehän ei lupaa hyvää kenellekään, paitsi tormalaisille. He ovat ammattisotilaita henkeen ja vereen, ja nyt nämä kulttisoturit ovat suunnanneet erämaihin päällikkönsä Morlakan johdolla. Paha asetelma. Nutta eihän se olisi seikkailu eikä mikään, jos Oivas ei joutuisi tällaisten mahtitekijöiden kanssa törmäyskurssille.

Luvassa on lunta, jäätä, metsämaita ja verta.

Tarinan lukee ääneen sama mies, joka sen on kirjoittanutkin, Juha Jyrkäs. Hänen äänensä on selkeä ja siinä on persoonallinen särö, johon jouduin hetken aikaa aluksi totuttelemaan. Lukijana Jyrkäs ei äidy revittelemään turhia, mikä on hyvä, sillä dramatisointi on eri asia kuin luonteva proosan lukeminen ääneen. Käytetty kieli on rosoista ja rehellistä, ja asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä. Kun noitanainen käskee nuolla vittua, homman pelisäännöt on tasan tarkkaan selvillä.

Oivas Repänen tuo jossain määrin mieleen Conanin, muttei mitenkään häiritsevällä tavalla. Yhteistä on tietty suoraselkäisyys ja tapa lahdata viholliset kohtalaisen säälimättömästi, mutta toisaalta hahmossa ja tarinassa on mukana vahva uralilaissuomalainen meininki, mikä nostaa Repäsen esiin tusinasankareiden suosta omana itsenään, omine ansioineen.

Kainoan musta linna ei ehdi tunnissa päätökseensä, mutta tarina jatkuu myöhemmin. Sitä vartoillessa.