Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet

Ilmari Rautapää ja Punavuoren susimiehet
Kirjoittaja: Jyrki Pitkä
Lukija: Markku Kuronen
Musiikki: Azra Topcu ja Jyrki Pitkä
Kesto: 31 minuuttia ja 41 minuuttia
Tajunta Media, 2012
ISBN: 978-952-6657-01-1 (osa 1), 978-952-6657-02-8 (osa 2)

Ilmari Rautapää on okkulttinen etsivä, joka heittää välillä keikkaa poliisin piikkiin. Jo pelkkä asetelma tuntuu rennon raikkaalta tuulahdukselta niiltä ajoilta, jolloin kaikki kytät ja etsivät eivät olleen pelkkiä kyynisiä sikoja. Helsingin poliisi tiedostaa, että yliluonnollisia asioita tapahtuu ja niitä varten kannattaa kutsua paikalle asiantuntija. Ilmari on omalla alallaan varsin pätevä eikä Jyrki Pitkä sorru vähättelemään sankarinsa kykyjä tai pane häntä epäonnistumaan vääristä syistä. Tiukkoja tilanteita riittää muutenkin.

Tarinan alussa jotain koiruutta on ilmassa. Huono-onninen graafisen alan työntekijä päättää päivänsä lemmikkikoiransa hampaissa ja tutkimuksissa asunto paljastuu olevan täynnä kaikenlaisia esoteerisia artefakteja. Rikosylikonstaapeli Harri Pohjavirta joutuu tunnustamaan voimattomuutensa tapauksen kanssa ja soittaa Ilmarin apuun. Jäljet johtavat Punavuoreen, joka vilisee vaaranpaikkoja eikä etsivämme ole edes pinteestä päästyään turvassa. Itse asiassa koirien muodostama uhka kävi niin kiihkeäksi, että kuunneltuani tarinaa levyltä autossa piti miettiä kahdesti, ihanko tosiaan aion parkkeerata koirapuiston aidan viereen ja kuinka nopeasti pääsen juoksemaan kotiovelle.

Pitkä onnistuu vyöryttämään kahdelle levylle jakautuvaa tarinaa sutjakkaasti ilman löysiä hetkiä. Pidin Markku Kurosen äänestä lukijana ja ajoittain käytetty musiikki loi kerrontaan omaa tunnelmaansa. Kaiken kaikkiaan käteen jäi sellainen fiilis, että levyjä työstettäessä tuotannollinen rima on asetettu korkealle.

Päähenkilön hahmossa on jotain samaa kuin P. A. Mannisen Kapteeni Kuoliossa. Kumpikin toki toimii omillaan ja omista lähtökohdistaan, mutta henkistä yhtäläisyyttä on sen verran, että voisin kuvitella nuo kaksi miestä istumassa kaljalla vertailemassa päivän kokemuksia. ”Ai Tampereella riehui taas Musta Paavi? Helsingissä susiklaani aiheutti härdelliä. Mitähän Turkuun mahtaa kuulua?”

Alkuun en varsinaisesti tiennyt mitä odottaa, mutta Rautapää paljastui kerrassaan mainioksi uudeksi tuttavuudeksi. Kaverista tulee nimenomaan mieleen maineikkaiden pulp-sankareiden arkkityypit, juuri sellaiset jantterit, jotka panevat itsensä likoon ja ratkovat ongelmat, koska kukaan muukaan ei sitä tee. Aavetaajuus-nettikaupassa käydessäni huomasin, että Punavuoren susimiehet on saatavissa myös e-kirjana. Pitääpä jossain vaiheessa lukaista se tekstinäkin.

Seuraavaksi onkin vuorossa neliosainen tarina Rautapää ja perkeleet. Palaan asiaan aikanaan.

Mainittakoon vielä, että jos tällaiset paranormaalit etsivätarinat kiinnostavat, vielä parin päivän ajan voi ennakkotilata ensi vuoden alussa ilmestyvää antologiaa Murhamystiikkaa.