Oivas Repänen – Kainoan musta linna, osa 1

Kainoan musta linna osa 1Oivas Repänen – Kainoan musta linna, osa 1
Kirjoittaja: Juha Jyrkäs
Lukija: Juha Jyrkäs
Kesto: 55 min.
Aavetaajuus, 2013
ISBN: 978-952-6657-22-6

Äänikirja on kenties nykyään vielä sellainen marginaalisempi formaatti, mutta kauas on tultu korvalappustereoiden ja c-kasettien ajoista. Yhä useammalla kulkee pykälässä jokin kapula, johon saa taltioitua äänibittejä välitöntä käyttöä varten. Näin ollen on hienoa, että äänikirjojen kirjo sen kun kasvaa. Kirjastosta lainattavien merkkiteosten lisäksi löytyy myös suoraan äänikirjaksi tehtyä materiaalia. Tarjolla on paitsi paranormaalia dekkaria myös kotimaista taistelufantasiaa.

Oivas, Repänen sukua, on kiivas taistelija, metsien mies. Toisaalta hän haluaa hoitaa omia juttujaan eikä niinkään sekaantua päivänpolttavaan politiikkaan, mutta tiettyjä periaatteita ei rikota. Naista ei hylätä jäiseen erämaahan vihamielisten sotilaiden kynsiin, taistelut käydään loppuun saakka, annettu sana pidetään ja vittuilua ei kuunnella.

Kainoasta kuuluu kummia. Huhujen mukaan aikoja sitten kivikasaksi hakattu musta linna seisoo jälleen, ja toisten puheiden mukaan itse satoja vuosia sitten kukistettu noitakuningatar Moskotar on viskannut kuoleman kaavut yltään ja noussut keräämään itselleen armeijaa. Sehän ei lupaa hyvää kenellekään, paitsi tormalaisille. He ovat ammattisotilaita henkeen ja vereen, ja nyt nämä kulttisoturit ovat suunnanneet erämaihin päällikkönsä Morlakan johdolla. Paha asetelma. Nutta eihän se olisi seikkailu eikä mikään, jos Oivas ei joutuisi tällaisten mahtitekijöiden kanssa törmäyskurssille.

Luvassa on lunta, jäätä, metsämaita ja verta.

Tarinan lukee ääneen sama mies, joka sen on kirjoittanutkin, Juha Jyrkäs. Hänen äänensä on selkeä ja siinä on persoonallinen särö, johon jouduin hetken aikaa aluksi totuttelemaan. Lukijana Jyrkäs ei äidy revittelemään turhia, mikä on hyvä, sillä dramatisointi on eri asia kuin luonteva proosan lukeminen ääneen. Käytetty kieli on rosoista ja rehellistä, ja asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä. Kun noitanainen käskee nuolla vittua, homman pelisäännöt on tasan tarkkaan selvillä.

Oivas Repänen tuo jossain määrin mieleen Conanin, muttei mitenkään häiritsevällä tavalla. Yhteistä on tietty suoraselkäisyys ja tapa lahdata viholliset kohtalaisen säälimättömästi, mutta toisaalta hahmossa ja tarinassa on mukana vahva uralilaissuomalainen meininki, mikä nostaa Repäsen esiin tusinasankareiden suosta omana itsenään, omine ansioineen.

Kainoan musta linna ei ehdi tunnissa päätökseensä, mutta tarina jatkuu myöhemmin. Sitä vartoillessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s