Suksisota
Kurkkaan Wilmaan. Jahas, hiihtoa luvassa. Tekivätkös tytöt suksille jotain syksymmällä? Katson varastosta. Sieltä ne löytyvät. Tosiaan, rakettisivakat tuunattiinkin vesisuksista.
”Kokeilkaas monoja jalkaan”, huhuilen lastenhuoneen suuntaan. Sanoja en kuule, mutta kapinahengen aistin muutenkin. Vilkaisen lämpömittaria. Vai sellaista peliä. ”Opettajan kanssa on sitten sovittu, ettei pakkasrajaa ole. Hiihtoa on vaikka ulkona ulvoisi Siperia.” Mittari kipuaa kuudenkympin lukemista takaisin normaaliin.
Aamulla odottaa karu tammikuinen näky. Lumi pälveilee vielä paikoin, mutta muutoin viisiasteinen vesisade on loskauttanut luonnon.
”Ennakoimme opettajan kanssa tämänkin”, sanon aamupalapöydässä ja virnistän. ”Hiihto korvataan vesihiihdolla.”
Milla virnistää takaisin ja Meri päästelee rakettimoottoriääniä. Muistan vesisuksien kohtalon.
Milloin oikein opin ennakoimaan ennakointini ennakoinnin?
Routakoto 
Tässä ollaan taas Millan ja Merin ytimessä (pari tuoreempaa lumipallo- ja lohikäärmeraapaletta luettuani). Arkipäivää elämän ihmeillä höystettynä.