Kehäketun kirjastossa
Seinä oli vuorattu kirjoilla. Scifin ja dekkarin merkkiteoksia, suurnimiä, sarjoja, harvinaisuuksia. Vierailija ihasteli kirjallista kattausta konjamiinilasia hellien.
”Herra-”
”Sano vain H.J.”
”H.J. Oletteko lukenut nuo kaikki?”
”Hyvän ystäväni mukaan tuo on moukkamainen kysymys. En ole. Olen jättänyt parhaimmat lukematta.”
”Miksi?”
”Kun joskus kuolen, haluan, että viimeinen kirjani on elämäni paras.”
”Ei kukaan tiedä milloin noutaja tulee.”
”Todennäköisemmin kuitenkin seitsemänkymppisenä kuin parikymppisenä.”
Vierailija sormeili stilettiä taskussaan. ”Minkä kirjan luitte viimeksi? Oliko se hyvä?”
”Wolfgang Ottin sotaromaanin. Huumori antoi kontrastia sodan kauhuille. Hyvä, muttei sen päälle henkeään heittäisi.”
”Oletteko varma?”
Vaan vanha on varovainen etukäteen. Konjakkilasi kirposi kädestä vierailijan kaatuessa ruumiina matolle.
