Avainsana-arkisto: Wanhat Herrat

Raapale 505: Wichitan linjamies (1.9.16)

Wichitan linjamies

– Mikäs musiikki se täällä soi?
– Wichita Lineman. Löysin YouTubesta.
– Taitaa olla Glen Campbellia. Tästähän on myös REMin versio.
– Niistä minä en tiedä mitään.
– Sitä minäkin. Ei ole oikein sinun tyyliäsi. Niin että miksi?
– Uteliaisuutta. Risteilyllä pari vanhaa herraa kinasteli biisin merkityksestä tai jostain.
– Tiedätkö mistä sanat kertovat?
– Suoraan sanoen en tarkkaan. Kinan perusteella jonkun isästä, luulen, ja ehkä tolppa-apinoista.
– Toinen puoli ainakin pitää paikkansa, mutta siitä isästä en tiedä. Paitsi jos ne ajatteli symboliikan kautta, apina ihmisen esi-isänä ja silleen.
– Meinaatko? Ei sitten ihmekään etten löytänyt näistä mitään. Kolme eläinkirjasarjaa eikä ainuttakaan mainintaa tai kuvaa.
– Kuvaa mistä?
– No niistä tolppa-apinoista.

Mainokset

Raapale 408: Kehäketun kirjastossa (8.1.16)

Kehäketun kirjastossa

Seinä oli vuorattu kirjoilla. Scifin ja dekkarin merkkiteoksia, suurnimiä, sarjoja, harvinaisuuksia. Vierailija ihasteli kirjallista kattausta konjamiinilasia hellien.

”Herra-”

”Sano vain H.J.”

”H.J. Oletteko lukenut nuo kaikki?”

”Hyvän ystäväni mukaan tuo on moukkamainen kysymys. En ole. Olen jättänyt parhaimmat lukematta.”

”Miksi?”

”Kun joskus kuolen, haluan, että viimeinen kirjani on elämäni paras.”

”Ei kukaan tiedä milloin noutaja tulee.”

”Todennäköisemmin kuitenkin seitsemänkymppisenä kuin parikymppisenä.”

Vierailija sormeili stilettiä taskussaan. ”Minkä kirjan luitte viimeksi? Oliko se hyvä?”

”Wolfgang Ottin sotaromaanin. Huumori antoi kontrastia sodan kauhuille. Hyvä, muttei sen päälle henkeään heittäisi.”

”Oletteko varma?”

Vaan vanha on varovainen etukäteen. Konjakkilasi kirposi kädestä vierailijan kaatuessa ruumiina matolle.