Varkaiden kesken
Marcolla riitti liikanimiä. Poliisi kutsui häntä Nopsanäpiksi, tytöt Nätti-Marcoksi. Aamupäivän saalis pullotti taskuissa kuin uninen erektio. Torivilinä velloi ympärillä.
Vastaan käveli mustatukkainen kaunotar. Marco horjahti päin. ”Suokaa anteeksi.” Sormet ujuttautuivat käsilaukkuun. ”Olinpa kömpelö.”
Marcon kiirehtiessä ohi nainen tarrasi häntä ranteesta. ”Seis.” Punatut huulet vetäytyivät hymyyn. ”Minäkin olen varas. Kasvovaras.”
”Leikkaatko sitten naamani irti?” Marco teki rivon eleen. Nainen nauroi ja hipaisi sormella Marcon otsaa.
Kotikadulla kulkeva sydänkäpynen katsoi suoraan ohi, läimäytti käden pois. Sisäpihalla maleksi pari ystävää. Eivät tervehtineet takaisin, mulkoilivat kuin tunkeilijaa.
Marco raivosi ja itki. Hän tiesi, että peilistä katsoivat hänen kasvonsa. Mutta hänkään ei tuntenut niitä enää.
Routakoto 