Nouseva varjo
Piirrän merkit lattiaan, sytytän kynttilät. Patsas kaiken keskellä hohkaa pronssisia väreitä seinille. Kertaan kutsun säkeitä päässäni samalla, kun sivelen patsaan pintaa öljyillä.
Museon johtaja suhtautui vihamielisesti pyyntööni saada jumalkuva takaisin kansani haltuun. Hänestä sen paikka oli näytteillä, kaikkien nähtävillä. Hänen kansansa nähtävillä. Hänen maassaan. Hänen ehdoillaan.
Raahaan yövartijan piiriin ja huudan loitsun ilmoille. Valutan veren. Huoneen ilma värähtelee, valo vääristyy. Patsaan pinta alkaa rakoilla.
Haluatte pitää jumalamme. Siis pitäkää!
Muodoton varjo purkautuu patsaan särkeneistä railoista kurottaen halki ajan ja ulottuvuuden.
Jumalani, annan sinulle ruumiini!
Varjo tiivistyy, lähestyy, koskettaa, ympäröi.
Jumalani, annan sinulle vihani!
Kavahtakaa! Pian tuho kulkee keskuudessanne. Kaikkien nähtävillä!
Routakoto 