Artefakti
Kuljen kujia, jotka eivät ole samassa järjestyksessä enää huomenna. Paikan asukkailla on pälyilevä katse, valoa on vähemmän kuin kuluva tunti antaisi odottaa. Ilmassa haisee vaarallinen magia. Astun liikkeeseen.
”Isäntäni lähetti minut hankkimaan muinaisen artefaktin, jossa asuu ikiaikainen paha. Onko teillä sellaista?”
Myyjä johdattaa minut ison vitriinin ääreen.
”Tässä on sormus, jonka smaragdiin on suljettu pahantapainen djinni.”
”Pahantapainen?”
”Se viskelee luumuilla.”
”Onko muuta?”
”Tähän tikariin kuningas Akhmed vangitsi kauhean demonin.”
”Sekö kuningas Akhmed, joka on nyt kuninkaana? Milloin?”
”Viime viikolla.”
Pudistan päätäni.
”Sallikaa minun esittää asia toisin. Muuta ei ole ja ainoalla kilpailijallani on tänään vapaapäivä.”
”Ymmärrän”, nyökkään. ”Pankaa tikari pakettiin.”
Routakoto 
Hitto, tykkäsin tästäkin. Alkupuolella on jotain töksähtävää, mutta alun ja lopun välillä on silti jotakin kontrastia, joka kiehtoo. Kuin komedia, joka alkaa oikein vakavasti ja uskottavasti.
Tihii. Tästä maailmasta lukisi myös mielellään enemmän. Jotenkin Oglaf-mainen.