Steelen ruukki
Ovessa luki Patruuna Steele. Tuimailmeisen miehen kasvoilla häivähti pelko, kun hän koputti. Vihreä valo syttyi. Hän korjasi sinisiä haalareitaan ja astui sisään.
”Herra Steele, on sattunut onnettomuus.”
”Niitä sattuu yhtä mittaa, Bohrman. Miksi vaivaatte minua?”
”Masuuni on jouduttu pysäyttämään, herra Steele.”
”Se ei käy. Seuraava massalinkoikkuna on 28 tunnin kuluttua. Tilaus on sataviisikymmentätuhatta tonnia terästä ja sen me myös toimitamme.”
”Ylipainetta, herra Steele. Sitä pääsi kertymään. Koko sali on nyt täynnä myrkyllisiä kaasuja ja mikroskooppista kuonaa.”
”Sulkekaa sitten tila ja ilmatkaa se avaruuteen.”
”Salissa voi olla loukkaantuneita, herra Steele.”
Steele käänsi jäisen katseensa näyttöruudulta työnjohtajaan. ”Kaikki kuolivat onnettomuudessa, onko selvä.”