Oman elämänsä antisankari
Nuorempana leikittiin kavereiden kanssa tulitikuilla ja autiotalohan siinä paloi. Kahden vuoden kohkaamisen jälkeen sain sovittua treffit ensi-ihastukseni kanssa. Join liikaa pohjia ja leffassa oksensin popcornipussiin. Reaalin nukuin pommiin ja jäi koko valkolakki lopulta hankimatta. Sitten ihmissusi puri minua.
Oli toisaalta helpotus paeta ihmiselämääni, mutta jouduin huomaamaan, ettei ihmissusiklaanin jäsenenä ollut yhtään sen helpompaa. Tänään joudun jälleen neuvoston nuhdeltavaksi.
”Sinun piti purra edes yhtä ihmistä ja tehdä hänestä ihmissusi. Kun siitä ei tullut mitään, sait purra mitä eläintä vain. Ja minkä kimppuun kävit?”
”Suden”, uikutan.
”Ja mikä siitä tulee täydenkuun aikaan?”
”Susisusi?” heilutan häntääni varovasti.
Koko lauma ulvoo naurusta.
Taas hävettää.
Routakoto 
Peter Davidin mukaan sudesta, jota puree ihmissusi, tulee aina täydenkuun aikaan ihminen (Howling Mad). Suositeltavaa luettavaa!
En ole muuten koskaan ajattellut tätä. Loistoidea! Ja hyvä toteutus.
Kirja merkitty henkiselle muisti/hankintalistalle.
Käänteinen ihmissusi oli tuttu idea, joten epäilemättä olen kuullut Peter Davidin kirjasta aiemminkin. Mahdollisesti jopa Terolta silloinkin. Tässä päätin lähteä siitä, että susius on se mikä tarttuu sen sijaan että ihminen olisi se pohjakehys (ihmistiikerit sun muut tulee hakematta mieleen John Sinclairin ajoilta).