The Girl Who Leapt Through Time

"It's just a jump to the left..."

The Girl Who Leapt Through Time (時をかける少女 Toki o Kakeru Shōjo), 2006
Käsikirjoitus: Satoko Okudera
Musiikki: Kiyoshi Yoshida
Ohjaus: Mamoru Hosoda

Elämä ei ole helppoa Makoto Konnolle, nuorelle japanilaiselle tytölle, joka tasapainoilee aikuisuuden kynnyksen pienempihuolisella puolella. Mutta kellepä teinille se olisi? Sisko syö jääkaapista vanukkaan, köksän tunnilla sattuu noloja kämmejä, yllätyskoe menee penkin alle ja fillarin jarrut pettävät alamäessä, jonka seurauksena juna ajaa yli.

Makoton onneksi hän juuri tuolla hetkellä oppii, vaistonvaraisesti, hyppäämään takaisin menneisyyteen. Hänen tätinsä tietää kertoa, että nimenomaan hyppäämisestä on kysymys. Pitää vain loikata todella tunteella, jos haluaa ajassa taaksepäin. Hän on itsekin tehnyt vastaavaa, nuorena tyttönä.

Aluksi on helppoa ja lukiotyttö ottaa kaiken ilon irti uudesta kyvystään ja hyppyjä tehdään mitä minimaalisimmasta syistä. Esimerkiksi loistava tapa välttää joutumasta pihalle karaokekopista ajan loputtua on loikata aina session lopussa takaisin sen alkuun. Kaverit ehkä saavat laulaa vain tunnin, mutta itse saa hoilata halutessaan puoli vuorokautta.

Ikävä kyllä kaikki mikä on liian hyvää ollakseen totta palaa aina puremaan nilkkaan. Makoto alkaa huomata, miten muilla menevät asiat pieleen sitä enemmän ja pahemmin mitä hänen elämänlaatunsa paranee. Sen lisäksi panokset kovenevat.

Kaverikolmikon kaksi muuta osapuolta ovat pojat Chiaki ja Kōsuke, joiden kanssa Makoto pelaa palloa joka päivä koulun jälkeen. Chiaki menee kertomaan tunteistaan kahdenkesken ja Makoto joutuu toteamaan, että siihen matopurkkiin ei kaikkia luikeroita saada enää takaisin, riippumatta hyppyjen määrästä ja pituudesta. Toisaalla ujo tyttö Kaho yrittää herättää Kōsuken mielenkiinnon ja huomion, heikonlaisin tuloksin. Makoto päättää uittaa lusikkaansa siinäkin sopassa, haluten hyvän ystävänsä parasta.

Tyttö joka hyppäsi halki ajan on sujuva ja mukaansatempaava kasvutarina. Makoton lapsenmieliset leikit ajautuvat kohti aikuisten maailman vastuunottoa ja lopulta täytyy törmätä hyvässä uskossa ja hengessä tehtyjen tekojen seuraamuksiin kaikessa maailman brutaaliudessa. Mitä jos joku toinen lainaakin pyörää, jarrut pettävät ja juna tulee? Kaikki on katoavaista ja ehkä aikahyppyjäkään ei ole rajaton määrä.

Aivan kovimpiin sfääreihin ei elokuva yllä, mutta ehkä on epäreilua verrata jokaista animea Ghibli-studioiden parhaimmistoon. Kyseessä on kuitenkin konstailematon ja ennen kaikkea railakas aikamatkustussatu täynnä uskottavia henkilöitä, lämmintä huumoria ja sopivasti aikuistumisen kitkeryyttä sekoitettuna ensirakkauden suloiseen vaikeuteen.

Chiaki, Kōsuke ja Makoto - pitkä, kuuma kesä

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s